
Käyrän katsominen kyllä vahvistaa ajatusta siitä, minne ollaan menossa. Minulle on nyt käynyt se, mikä jossain vaiheessa käy lähes jokaiselle laihduttajalle. On vaivannut jonkinlainen epäusko omaan onnistumiseen ja sokeus jo saavutettua kohtaan. Mutta totta vie tuon käyrän katsominen tuo saavutettua todellisemmaksi. On ihan uskomatonta, että olen lähes 15 kiloa kevyempi kuin tammikuussa, ja jo yli 10kg keveämpi kuin enen alkaessa. Toki muutos näkyy myös vaatteissa ja viimeistä viikkoa lukuun ottamatta tuntuu myös olossa.
Maaliskuu on siis ollut fiiliksiltään vaihteleva, loppua kohden on ollut hankalampaa. Huhtikuusta toivon parempaa. Hankaluutta toivat Helsingin reissu (kehno ajankohta, huono milei, väsymys ja yksin reissaaminen kaikki yhdessä) sekä sen jälkeinen hankaluus saada taas motivaatiosta kiinni. Viimeiset pari päivää vatsani on haitannut menoa; juominen on hankalaa enkä tahdo millään saada vettä ja pirtelöitä alas. Kiinteä muussiksi pureskeltu menee. Olo on kuin Activia-mainoksessa; turvonnut ja lihava. Viikonloppuna alkaneet menkatkin saattavat tuoda turvotusta. En oikein tiedä että oliskos närästystä, ummetusta vaiko kumpaakaan. Pirauttelen huomenna ryhmänvetäjille ja kysyn, josko mun passaa ottaa jotakin lääkettä. En muista olikos siitä jotain kieltoa kun on ene.
Liikuntoja en ole merkannut HeiaHeiaan ollenkaan maaliskuussa, vaikka se ei totuus olekaan. Liikkunut olen vähän, osikseen johtuen väsymyksestä. Helmikuun lopullahan olin kaksi viikkoa aivan totaalisen väsynyt ja uninen. Johtui oletettavasti runsaasta liikunnasta ja kehnosta unirytmistä yhdistettynä eneen. Ene itsessäänhän ei väsytä. Unirytmiä on selkeästi korjattu ja myös lisääntynyt auringonvalo tuo virkeyttä.
Yhteenvetona voitaneen olla ylpeitä edistyksesta ja toivoa parempaa huhtikuuta! :))