lauantai 5. marraskuuta 2011

Yltiöpositiivinen postaus

Ysikasi ja kasi. Vaa'an sulosoinnut tänään aamulla. 98,8kg. Vaikea uskoa.

Kun tapasin mieheni kanssa neljä ja puoli vuotta sitten, tiedän painaneeni yli sata kiloa. Vähän alle 110 sanoisin, 104-108kg. Olen siitä jo reippaasti hoikempi. Kävin eilen Tokmannilla, joka myi monen sorttista toppavaatetta. Kuudellakympillä sai takin ja housut. Sovitin XL-kokoista takkia nopeasti siinä käytävällä ja se meni ilman minkäänlaisia ponnisteluja kiinni. Ei ähkimistä, vatsan sisäänvetoa, ei mitään vippaskonteja ja kikkoja. Ei sitä tyhjää tilaa paidan ja takin väliin jäänyt, mutta päälläni oli sovittaessa ohut pitkähihainen ja villaneulepaita. Ei sitä tilaa enempää tarvitakaan.

Housuja en tosiaan sovittanut, eli niiden sopivuudesta ei ole minkäänlaista käsitystä. Talvitakki minun on kuitenkin hankittava, sillä viime talvinen on auttamattoman roikkuva ja suuri. Onhan minussa eroa viime talveen, vaikka ja kuinka paljon. Mutta että XL, ihan tavallisesta kaupasta. Olen onnellisen hämmentynyt. 48 Lindexin farkut ovat loistavat päällä, eivät purista mistään. Perseestä jopa hieman roikkuvat. Tilasin nyt Ellokselta vaatteita, sekä koossa 48 että koossa 46. Neljäkutosiin en vielä usko hyppääväni, mutta haluan kokeilla, paljonko matkaa vielä on.

Viime joulukuussa, tarkemmin joulukuun 10. päivä, olen ottanut itsestäni pari kuvaa peilin kautta. Tänä vuonna aion ottaa samanlaiset kuvat. Otan kuvat varmaankin jo 9.12, sillä silloin olen muutenkin vähän pynttäytynyt pikkujouluihin ;) Tässä muutaman Facebookissa viettämäni ajan kuluessa kaksi kaveria on postannut sinne itsestään ennen ja jälkeen kuvat ison painonpudotuksen jälkeen. Jotenkin olen aina vähän vierastanut tällaista oman itsensä alleviivaamista, mutta hitto vie! Onhan siinä alleviivaamista! Olen tehnyt niin suuren duunin, että mitä sitä piilottelemaan. Toinen näistä kuvia laittaneista on miehen kaveri, joka postasi kuvan elokuussa. Kaveri on laihtunut parikymmentä kiloa ja sen kyllä huomaa!

Tällä hetkellä olen itseeni niin tyytyväinen, että korvista tulee. Alan pikkuhiljaa tajuta, että mä olen ihan itse tehnyt tän homman. Minä eikä kukaan muu. 10/2010 annettu mahdoton laihdutuskäsky, vähän yli kolmekymmentä kiloa, alkaa olla tehty. Minä tein sen. Olen nyt laihtunut 29kg ja voin tehdä aivan erilaisia asioita. Tämä vaan on ihan käsittämättömän ihanaa.

3 kommenttia:

  1. Ihanaa! <3 Tosi hyvä mieli tuli itsellekin kun tätä postausta luki ja sai hymyn huulille. :) Mukavaa viikonlopun jatkoa!

    VastaaPoista
  2. Onneksi olkoon!
    Olet tehnyt hienon työn, ja oikeasti alleviivaamisen paikka koskien menestystäsi!
    Muistan ite ekan kerran kun äidin pakotamana sovitin jotain vaatetta, taisi sekin olla takki. Koko oli XL, mutta vetoketju meni kiinni ja pystyi puhumaan. Silloin pääsi melkein itku.
    (äiti oli silloin niin ylpeä tyttärestään että käytiin vetäisemässä berliininmunkit juhlan kunniaksi...)

    VastaaPoista
  3. Kyllä kannattaakin olla tyytyväinen ja onnellinen tuollaisesta suorituksesta! Tykkään!!! :)

    VastaaPoista