maanantai 25. huhtikuuta 2011

Vain vaikeasti lihava

Tästä lähin aion alkaa punnita itseäni säännöllisesti kotona. ENE-ryhmiä on jäljellä vielä neljä, mutta nyt lienee hyvä aika alkaa ottaa kontaktia tuohon omaankin vaakaan (juu, siihen rumilukseen!). Olen käynyt koko enen ajan myös omalla vaa'alla, mutta ihan miten sattuu. Nyt virallisiksi punnituspäiviksi kotona valikoituivat maanantai ja torstai. Kaksi päivää lähinnä siksi, että teen kolmivuorotyötä ja yövuorojen aikaan oikean aamupainon mittaaminen ei onnistu.

Sitten niihin ilouutisiin: Olen siirtynyt sairaalloisen lihavien kerhosta vaikeasti lihavien jengiin! BMI tänään 39.41 painon ollessa tasan 106kg. Samalla ylitin yhden suuren tavoitteeni, "painarikynnyksen". Painonvartijoissa onnistuin 107,6kg asti, nyt menin yli. Lällislää läskeille ja hurraa minulle!

lauantai 23. huhtikuuta 2011

Se on ny loppu!

ENED loppui. Tai minä lopetin, vain muutamaa päivää ennen finaalia. Tyypillistä, kärsimätöntä minua. Nyt osa-enellä johonkin asti, ainakin seuraavat päivät. Katsotaan. Ene-valmisteet tulevat varmasti olemaan osa arkeani vielä tovin jos toisenkin. En repsahtanut, vaan tein valinnan syödä terveellisesti, ruokaa.

Herranen aika sentään olen onnellinen!

Ruoka on hyvää.

tiistai 19. huhtikuuta 2011

ENE-ryhmä 10/14 ja tuuletusta

Tänään oli ENE-ryhmä 10/14. Enää viikko täys-eneä jäljellä! Se on lyhyt aika se. Tänään ryhmässämme oli taas paikalla ravitsemusterapeutti. Saimme ohjeita enen lopettamiseen. Ensi viikon keskiviikosta alkaa viikon kestävä osittainen ene, jonka jälkeen on kevennysviikkoa vastaava noin 1200kcal viikko. Sitten kukin jatkaa valitsemallaan tiellä.

En muista olenko maininnut, että olen saanut ajan ravitsemusterapeutille elokuulle. Minunhan piti päästä ryhmään vasta syksyllä, ja käydä 1krt/2kk ravitsemusterapeutilla siihen asti. Maaliskuun aika oli jo varattu, kun tieto ryhmään pääsemisestä tuli. Tuon maaliskuun ajan sain siirrettyä siis tuonne elokuulle. Vähän jo tavoitteitakin laskeskelin tuohon aikaan, mutta niistä vasta paremmin ryhmän loppuessa.

Polarin kanssa meillä synkkaa mainiosti. Viime keskiviikkona kävin zumbassa ja salilla. Hölkälle halusin jälkeenkin, mutta vatsatauti kaatoi minut torstaiksi ja perjantaiksi kotiin. Viikonloppu meni reissussa (josta muuten ostin uudet lenkkarit). Viime viikosta Polar herjasinkin, että "Liikuntaviikko vajaa" ja antoi tällä viikolla ohjeeksi "liikkua paljon enemmän". Viime viikolla liikuin yhteensä 1:54:23 ja 1040kcal. En silti usko saavuttavani tavoitetta tälläkään viikolla, isllä niin hurjalta se tuntuu... Yritetään silti :)

Tänäänkin zumbasin ja sen päälle kävin 100kcal kävely-hölkkä-lenkillä matolla. Aikaa meni 13min. Hieman enemmän jaksaa juosta jo ja tuntuu hyvälle. Ainoa vika on se, että toinen polveni kipeytyy välittömästi... Tiedä sitten pitäisikö sitä näyttää jollekin tai tukea jotenkin.

Loppuun säästin tuuletuksen: Paino tänään 107,7kg. Se tarkoittaa yhteensä 20,1kg:n pudotusta tänä vuonna. Olen onnesta mykkyrällä!

tiistai 12. huhtikuuta 2011

ENE-ryhmä 9/14 sekä hölkkäaskelia

Kymmenlukua vaihdettu! Paino 109,9kg eli -1,25kg edellisestä. Vielä kaksi viikkoa eneä edessä. Toisaalta odotan jo enen loppumista ja ihan oikean ruuan syömistä. Toisaalta tietenkin hirvittää, sillä sittenhän ne hommat vasta totisiksi muuttuvat.

Ryhmässä puhuttiin tänään hieman menneista kotitehtävistä ja annettiin jälleen uusi. Seuraavaksi kerraksi pitäisi tehdä itselleen ateriasuunnitelmaa... Minulla pitäisi olla seuraavina parina viikkona hieman tavallista enemmän aikaa, joten ajattelin silloin pureutua myös noihin menneisiin kotitehtäviin tässä bloginkin puolella.

Seuraavaksi se otsikon huumoripläjäys; hölkkäaskeleet. Kävin eilen vielä iltavuoron jälkeen kuntosalilla. Laiteharjoittelu ei olisi voinut vähääkään kiinnostaa, niinkuin se ei yleensäkään. Olen enemmän juoksumatto- ja crosstrainer-naisia. Mutta asiaan. Kävelin matolla kuutisen minuuttia, kunnes yhtäkkiä alkoi tehdä mieleni juosta. Olin yksin salilla, joten kokeilin. Hölkkäsin minuutin, aivan olematonta vauhtia mutta ihan selviä hölkkäaskelia. Kaikkineen 30min treenistä hölkkäilin kuusi tai seitsemän minuuttia, sekosin laskuissa. Tämä päivä on mennyt hämmennyksissä, minä hölkkäsin! En tiedä koska näin on viimeksi tapahtunut. Mikä parasta, en kuollut. Saatoin ehkä jopa pitää siitä.

En muista olenko kirjoitellut suhteestani juoksuun aiemmin. Salainen haaveeni jo vuosien ajan on ollut juosta joskus puolimaraton. Realistinenhan se ei minun painossani ja kunnollani ole, mutta ajatuksissa kuitenkin. Jollain lailla juoksu edustaa minulle hyvää fyysistä kuntoa ja kestävyyttä, hyvä juoksukunto on jotain todella tavoittelemisen arvoista. Ja nyt olen ottanut ensimmäiset askeleeni, mikä on jotenkin liikuttanut sisintäni naurettavan paljon. En edes tiedä pidänkö juoksusta, mutta aion ottaa selvää.

Pikku-Polar saapui tänään onneani lisäämään! Kuntotesti tehty, vastaukseksi sain tyydyttävän. Treenariohjelman tavoitteeksi asetin painon pudottamisen, jolloin herra Polar asetti viikon aikatavoitteekseni liikkua 4h 40min ja polttaa 3150kcal. Ei pienellä lähdetä... :))

Tällainen sekava postaus tällä kertaa! Netistä olen katsellut juoksukouluja, josko jotain sellaista varovasti koittaisi... Toisaalta en välttämättä pysty noudattamaan niissä olevia päiväohjelmia, joten joustavampi systeemi voisi toimia paremmin. Osaisiko joku lukijoista antaa vinkkejä?

lauantai 9. huhtikuuta 2011

Diili herrakkeen kanssa

Meillä on nyt herrakkeen kanssa diili. Olen aina halunnut Dysonin imurin, mutta mies ei ole sen hankintaan milloinkaan suostunut. Nyt meillä on diili; mies ostaa minulle haluamani Dysonin, kun painan 80kg. Siinä tavoitetta, mutta toivottavasti saan uuden imurin 2012.

perjantai 8. huhtikuuta 2011

Saatan palkita itseäni mittarilla...

...tai kahdella. Tarpeettomia molemmat mittarit, sillä vanhatkin ovat kunnossa. Mutta mutta... Tällä hetkellä mieltäni kutkuttaa kovasti ensimmäinen palkinto. Olen jonkin verran sitä pohtinut tässä matkan varrella, mutta en ole keksinyt mitään juuri minulle sopivaa. Jossain vaiheessa palkintona tulee olemaan vaatetilaus eräästä aivan valloittavasta verkkokaupasta, mutta juuri nyt (melko kalliiden) vaatteiden ostaminen ei ole järkevää.

Tulevaisuudessa aion myös hankkia itselleni kunnon treenivaatteet, mutta valitettavasti kauniita treenivaatteita ei valmisteta koossa puolijoukkueteltta. Sen sijaan, nyt mieltäni kutkuttaa tämä:


Polarin ft60 sykemittari. Olen hankkinut sykemittarin reilu vuosi sitten, enkä ole katunut päivääkään. Jo tuolloin himoitsin tätä mittaria, mutta en tullut hankkineeksi. Osittain hinnan takia, sillä halusin halvemman. Lähinnä kai siksi, että pelkäsin mittarin jäävän käyttämättä. Päädyin siis tuolloin ostamaan Suunto t1c:n, joka näyttää tältä:


Mitään vikaa nykyisessä Suunnossani ei ole, mutta haluaisin ehkäpä lisää ominaisuuksia. Sillä ominaisuuseroja noissa kahdessa on. Polar on suomenkielinen, Suunto jutustelee englanniksi. Käyttöliitymä vaikuttaa Polarissa fiksummalta. Suunto muistaa vain yhden treenin, kun taas Polar tekee yhteenvetojakin. Polarissa on myös velmennusohjelma, jolloin se tekee sinulle liikuntasuunnitelmia... Vaikuttaa sellaiselta, josta juuri minunlaiseni nörtti pitää. Speksejä Suunnosta voi lukea täältä ja Polarista täältä.

Toinen kaipaamani turha tavara on uusi vaaka. Vaakani on joku lidlistä hankittu lähes maailman rumin lasivaaka, jossa on kamala purjelaivakuvio päällä. Se on hankittu, koska sen sai muistaakseni kympillä ja se vain tuli mukaan. Sen kanssa on lihottu enkä pidä siitä. Voisi olla terapeuttista hankkia uusi, kauniimpi vaaka tuon rumiluksen tilalle. Tiedä häntä...

Millaisia kokemuksia teillä on sykemittareista? Onko käytössä? Entäs vaaka?

EDIT: Polar on nyt laitettu paikallisesta urheiluliikkeestä tilaukseen, saapunee sinne ensi viikolla. Soitin ja kysyin tilannetta, juuri nyt ei löytynyt mutta tarjoutuivat tilaamaan. Tiedustelin tietenkin hintaa, kun noissa näkyy hieman eroja olevan... Heidän hintansa oli 145€, kun esimerkiksi Intersportin nettisivut antavat hinnaksi 200€. Polarin oma suositushinta on 165€. Hieman halvemmalla siis lähti kuin odotin. Odotan jo innolla!

torstai 7. huhtikuuta 2011

ENE-ryhmä 8/14

Tiistaina oli taas ryhmä, fysioterapeutti oli paikalla. Puhui jotakin liikunnasta ja liikkumattomuuden tekosyistä. Ei niinkään sen terveysvaikutuksista, sillä ne nyt ovat kaikille tuttuja entuudestaan. Ei ihmeellistä asiaa. Syksyisin ja keväisin keskussairaalalla pyörii ylipainoisten liikuntaryhmä, johon meillä ene-ryhmäläisillä on mahdollisuus halutessamme osallistua. Tunnin kestää ja 10 kertaa järjestetään. En vielä tiedä halustani osallistua, sillä minä kuitenkin harrastan jokin verran liikuntaa muutenkin.

Mistä saadaankin oiva aasinsilta eiliseen zumbaan. Jouduin eturiviin. Yritin paeta siinä onnistumatta, joten siinä sitten heiluin. Ei se ollut niin paha kuin luulin, ja ehkä hieman kannusti yrittämään enemmän. Olin viime yön töissä ja kuntosali sijaitsee lähellä työpaikkaani. Menin siis zumban jälkeen vielä salille kävelemään juoksumatolle ja polkemaan kevyesti kuntopyörää samalla, kun vahtasin Greyn anatomian. Mukavaa oli.

Paino tiistaina 111,15kg. Elämä on ihanaa ja olemus hoikempi. Ene luistaa ja vatsavaivatkin on melkein selätetty, kunhan muistaa syödä riittävästi kasvista ja juoda, juoda ja juoda.