lauantai 5. marraskuuta 2011

Yltiöpositiivinen postaus

Ysikasi ja kasi. Vaa'an sulosoinnut tänään aamulla. 98,8kg. Vaikea uskoa.

Kun tapasin mieheni kanssa neljä ja puoli vuotta sitten, tiedän painaneeni yli sata kiloa. Vähän alle 110 sanoisin, 104-108kg. Olen siitä jo reippaasti hoikempi. Kävin eilen Tokmannilla, joka myi monen sorttista toppavaatetta. Kuudellakympillä sai takin ja housut. Sovitin XL-kokoista takkia nopeasti siinä käytävällä ja se meni ilman minkäänlaisia ponnisteluja kiinni. Ei ähkimistä, vatsan sisäänvetoa, ei mitään vippaskonteja ja kikkoja. Ei sitä tyhjää tilaa paidan ja takin väliin jäänyt, mutta päälläni oli sovittaessa ohut pitkähihainen ja villaneulepaita. Ei sitä tilaa enempää tarvitakaan.

Housuja en tosiaan sovittanut, eli niiden sopivuudesta ei ole minkäänlaista käsitystä. Talvitakki minun on kuitenkin hankittava, sillä viime talvinen on auttamattoman roikkuva ja suuri. Onhan minussa eroa viime talveen, vaikka ja kuinka paljon. Mutta että XL, ihan tavallisesta kaupasta. Olen onnellisen hämmentynyt. 48 Lindexin farkut ovat loistavat päällä, eivät purista mistään. Perseestä jopa hieman roikkuvat. Tilasin nyt Ellokselta vaatteita, sekä koossa 48 että koossa 46. Neljäkutosiin en vielä usko hyppääväni, mutta haluan kokeilla, paljonko matkaa vielä on.

Viime joulukuussa, tarkemmin joulukuun 10. päivä, olen ottanut itsestäni pari kuvaa peilin kautta. Tänä vuonna aion ottaa samanlaiset kuvat. Otan kuvat varmaankin jo 9.12, sillä silloin olen muutenkin vähän pynttäytynyt pikkujouluihin ;) Tässä muutaman Facebookissa viettämäni ajan kuluessa kaksi kaveria on postannut sinne itsestään ennen ja jälkeen kuvat ison painonpudotuksen jälkeen. Jotenkin olen aina vähän vierastanut tällaista oman itsensä alleviivaamista, mutta hitto vie! Onhan siinä alleviivaamista! Olen tehnyt niin suuren duunin, että mitä sitä piilottelemaan. Toinen näistä kuvia laittaneista on miehen kaveri, joka postasi kuvan elokuussa. Kaveri on laihtunut parikymmentä kiloa ja sen kyllä huomaa!

Tällä hetkellä olen itseeni niin tyytyväinen, että korvista tulee. Alan pikkuhiljaa tajuta, että mä olen ihan itse tehnyt tän homman. Minä eikä kukaan muu. 10/2010 annettu mahdoton laihdutuskäsky, vähän yli kolmekymmentä kiloa, alkaa olla tehty. Minä tein sen. Olen nyt laihtunut 29kg ja voin tehdä aivan erilaisia asioita. Tämä vaan on ihan käsittämättömän ihanaa.

maanantai 31. lokakuuta 2011

Tunnustusta

Sain Tiitulalta tunnustuksen, kiitos siitä :) Olen saanut tunnustuksia aiemminkin, mutta en ole niihin oikeastaan koskaan tarttunut. Vaikka tuollaiset ovat tavallaan kivoja, niin olen aika laiska tällaisia postaamaan... Tunnustuksen mukana tulee tehtäviä, niinkuin yleensäkin. Tällä kertaa luvassa on seuraavanlaista:

Vastaanottajan tulee:
  • kiittää tunnustuksen antajaa
  • antaa tunnustus eteenpäin 8 blogille
  • ilmoittaa tunnustuksen saajille asiasta
  • sekä kertoa 8 satunnaista asiaa itsestään
Sitten niihin satunnaisiin totuuksiin.
  1. Autoni on aina sekainen, ihmiset kummastelevat jos siellä ei ole roskia lattialla ja tavaraa takapenkillä.
  2. Minulla on aivan oma väri tukassa. Värjätty osa leikattiin viime keväänä vuosikausien värjäämisen jälkeen.
  3. Olen kova juomaan kahvia ja olen nyt opetellut nauttimaan siitä mustana. Teen olen aina juonut ilman lisukkeita.
  4. Minulla on yliliikkuvat nivelet ja saan painettua korvani helposti olkapäähän.
  5. Olen ammatiltani hoitaja, joten pystyn keskustelemaan ruokapöydässä mistä tahansa menettämättä ruokahaluani.
  6. Olin juuri elämäni ensimmäisillä Partylite-kutsuilla. Tilasin hienon lyhdyn.
  7. Minulla oli gerbiilejä, mutta kissa söi ne. Kahdesti.
  8. Miehelläni on lievä Asperger.
Tunnustuksen annan päivieni piristäjille ja surkuni virtuaalisille lohduttajille, olkaa hyvät JunnaPandaAnreeaSallanannaLIAMKToiveissa sekä Tiitu.

keskiviikko 26. lokakuuta 2011

Tuli sitä tai tätä...

...älä vetämättä jätä! Ehkä paras vessakirjoitus milloinkaan.

Paino on noin 103,5kg. En edes muista, milloin se olisi viimeksi ollut noin vähän. Kolme viikkoa sitten painoa oli 110,1kg Xtravaganzan ryhmän vaa'an mukaan. Hyvin se on siis alas tullut, aktiivisesta sabotoinnistani huolimatta. En nimittäin ole ollut pusseilla yli viikkoon, vaan olen luistellut uudelleen aloittamisesta milloin milläkin tekosyyllä.

Tänään mä sen tajusin. En halua aloittaa taas pusseja, koska silloin laihdun. Kun olen laihtunut, saan soittaa lapsettomuuspolille. Ja se pelottaa aivan törkeän paljon. Lihavana on leppoisaa, eikä voi lapsettomuudellekaan mitään, kun sitä nyt vain sattuu olemaan niin lihava. Läski, mikä upea suojakilpi maailmaa vastaan. Toinen, paljon pienempi tekijä saabotaasissani on se, että nuo pussit on oikeasti pahoja. Hyvin pahanmakuisia. Suklaatoffee on ok, mutta oikeasti kamalaa sekin. Ei ole Nutrilett:n suklaan voittanutta ja luulenkin palaavani takaisin sen käyttäjäksi.

Xtravaganza on muuten yllättänyt minut positiivisesti. ensi kerraksi (torstaiksi) teemme kollaasin tavoitteestamme. Kollaasini on vielä kesken, mutta pidän siitä, mitä siitä on tulossa. Ehkä kuvaan sen tänne blogiinkin. Saattaa olla, että en ole tänne vielä kertonut sitä lopullista tavoitetta. Ryhmänvetäjä oli sitä mieltä, että tavoitteen piutää olla kirkkaana mielessä ja mietittynä. Minun lopputavoitteeni on olla joskus kaikilla mittareilla normaalipainoinen, 65kg painava nainen.

maanantai 3. lokakuuta 2011

Ekstraa ekstraa!

Kas vain, molemmat blogini hiljenivät kuukaudeksi kuin taikaiskusta. Töissä on tällä erää kaikenlaista, eika kotoamme löytynyt vesivahinko ainakaan helpottanut stressiä. Remontti alkoi juuri, joten täällä sitä sitten bloggaillaan rempan keskellä. Huomenna viedään wc:n pönttö, joten kai se on pian mentävä nurkalle riukua virittämään... ;D

Paino on samoissa kuin se nyt on pyörinytkin, 108.5-110kg näyttää vaaka kulloisistakin nesteistä riippuen. Huomenna saatte virallisen punnitustuloksen, jonka voimin taas lähdetään eteenpäin. Olen koko kesän ja syksyn aluan kaipaillut ryhmää, sen tuomaa positiivista painetta ja tukea. Olen yhäti edelleen sitä mieltä, että sairaalan ENE-ryhmä loppui aivan liian hätäiseen. Toisaalta ymmärrän sen, mutta silti kaipaan sitä.

Ryhmän kaipuusta (ja toki muustakin) johtuen olenkin nyt mennyt vuodeksi naimisiin. Oikeastaan kahdenkin kaverin kanssa, sillä nämä tulevat niinkuin pakettina. Laihdutuksen siamilaiset kaksoset. Aviopuolisoni on kuntokeskukseni ja sen yhteydessä oleva Xtravaganza-klubi. En nyt suuremmin nyt lähde tuolta sivuilta kopioimaan mitään tähän, napatkaa sivulta lisää tietoa ja kysykää jos jotain mieleenne juolahtaa.

Lyhyesti kuitenkin: Olen naimisissa Xtravaganza-ryhmääni vuoden ajan. Ensimmäiset neljä tapaamiskertaa ovat joka viikko ja sen jälkeen tapaamiset muuttuvat olemaan kerran kahdessa viikossa. Tällainen joka toineen viikko tapahtuva tapaaminen onkin sitten koko vuoden. Minun suunnitelmani on olla tutulla ened:llä (tuolla käyttävät termiä täysvauhti) seuraavat 10 viikkoa tai ainakin niin kauan, että vähintän se lääkärin vaatima 15kg on karistettu. 10 viikkoa tarkoittaisi, että ene päättyisi 11.12. Tuntuu tosi pitkältä ajalta, mutta ajatellaan viikko kerrallaan niin kuin keväälläkin.

Xtravaganza tuntuisi paneutuvan melkolailla myös tuohon laihduttamisen henkiseen puoleen, joka onkin tosi tärkeää. Tuolla puhuvat henkisestä valmennuksesta. En voi mitään sille, että se on mielestäni ehkä maailman typerin nimi asialle :)) Huomenna minulla on tapaaminen terveyskonsultin (suomeksi siis ryhmää vetävän henkilön) kanssa, ja torstai-iltana on ensimmäinen ryhmä.

Pari lukijaa oli tauon aikana karissut, mutta mitäs teille jäljellä oleville kuuluu? :) Nyt saisi myös ehdotella mukavia arpajaispalkintoja, sellaiset ovat tässä ennen vuoden loppua vielä tulossa (eli heti keksin palkinnon ja hankin sen...).

tiistai 23. elokuuta 2011

Go fat go!

Paitsi, että otsikko toimii oivana iskulauseena, se on myös Fitfarmin (eli Jutta Gustafsbergin firman) painonpudotushaaste. Olen katsellut haastetta aiemminkin, mutta sen tiukkuus ja lihapainotteisuus on karkottanut minut pois sen parista. Uusi haaste alkoi tänään ja ajattelin nyt antaa sille mahdollisuuden. Ei kaksiselta vaikuta, mutta ehkä tästä jotain voisi jäädä käteen.

EDIT: Tässä vielä linkki Fitfarmin sivuille: http://www.fitfarm.fi/ .

torstai 18. elokuuta 2011

Karppaus?

Kävin eilen lapsettomuuslääkärillä, joka käski laihtua 12-15kg ennen kuin mitään aletaan tekemään. Lisäksi sain kuulla, jotta minulla on PCOta. Siihen on nyt moni vinkannut karppauksen auttavan ja samaa luin netistäkin.

Karppavat lukijat, apua! Millainen karppi vaadittaisi ja kertokaa nyt vaan kaikki mitä sanottavaa on. Lueskelen karppaus.infoa joo, mutta olen aivan kateissa. Miten tommoseen muka pystyis?

perjantai 12. elokuuta 2011

Pistättääkö?

Meinasi kalsarit kastua, kun luin uusimman Kg-lehden kolumnia. Koska onneton vitsi tosielämästä liittyy laihdutukseen, mutta varsinainen vitsi tulee lapsettomuushoidoista, postaan tämän molempiin blogeihin.

Kolumnissa "Nina Sarell suunnittelee lomakiloille äkkilähtöä retrodieettien voimalla". Kolumni on kirjoitettu pilke silmäkulmassa, niinkuin tuon tyyppiset jutut yleensäkin. Henkilökohtainen hygienia oli uhattuna kolumnin loppupuolella.
PISSADIEETTI. Oikeastaan kyseessä ei ole pelkkä dieetti. Ystävät, tässä meillä on Kokonaisvaltainen Painonpudotusohjelma. Kevin Trudeau esittelee vuonna 2007 ilmestyneessä kirjassaan, jonka alkuperä on 1950-luvulla. Sen oleellinen osa on laihduttava rokote, joka on kehitelty raskaana olevien naisten virtsasta. Ohjelmaan kuuluu 500kcal dieetti, mutta sen tarkoitus on tietenkin vain tehostaa hiivatin kalliin rokotteen vaikutusta. Ja hei, mies: jos rokotuksen jälkeen pissaat raskaustestiliuskaan ja tulos näyttää että olisit pieniin päin, ei kannata vielä soittaa Tieteen Kuvalehteä paikalle. Kyseessä on normaali sivuoire.
Jotta vitsi aivan lopullisesti aukenisi, seuraavassa lainaus Pregnylin tuoteselosteesta. Olenkin kummastellut tuota kohtaa tuoteselosteessa, mutta pissadieetti kertoi kaiken.
Pregnyliä ei tule käyttää painon alentamiseen. Koriongonadotropiinilla (hCG) ei ole vaikutusta rasvametaboliaan, rasvan jakautumiseen tai ruokahaluun.
Buahhahhah ihmiset.

P.S. Pregnyl on sitäpaitsi halvempaa kuin saippua.

Liikunnasta kiinni

Tapasin liikunnaksikin kutsutun kaverin maanantaina ja nappasin hihasta kiinni! Lähdimme ystäväni kanssa kävelylle tutkiskelemaan aiemmin tutkimattomia reittejä kotimme läheisyydessä. Loppupeleissä "eksyimme" tai siis metsäreitti ei tullutkaan sinne minne kuvittelimme sen päätyvän. Lopputuloksena oli n. 12km kävelylenkki, 2h 45min! Hupsis... :)

Tiistaina löysin kuntosalin ja kävin zumbassa pitkästä aikaa. Oli se ihanaa <3 Ensi tiistaina uudestaan ja ensi torstaina testaamaan zumba toning! Eilen työn puolesta 3,5km hidas sauvakävelylenkki ja tänään olemme  menossa ene-ryhmästä tutun naisen kanssa lenkille ja kahville. Paino ei melko vähästä syömisestä huolimatta suostu laskemaan.

maanantai 8. elokuuta 2011

Jotain vanhaa, jotain uutta

Niinkuin saatatte huomata, tämä bloggaaja on nykyisin Pihla. Se tosin ei ole oikea nimeni.

Olen jo hetken tuntenut, että blogia tulisi uudistaa niin ulkonäöllisesti kuin muutenkin. Jotenkin tuntuu, että lapsettomuus- ja painoasiat eivät sovi saman blogin katon alle, vaikka ne niin kiinteästi toisiinsa liittyvätkin. Päätin kuitenkin pitkällisen harkinnan jälkeen tehdä toisen blogin lapsettomuutta käsittelemään ja pitää tämän paino- ja laihdutukasioihin keskittyvänä niin kuin tähänkin asti. Tämän unettoman yön tunteina aloittelin väkerrystäni ja jatkan huomenna loppuun, jos en vielä valmiiksi saa.

Siis telukijat, jotka olette olleet kiinnostuneita myös lapsensaantitoiveistamme, tervetuloa uuteen Nappulakengät-blogiini!

maanantai 1. elokuuta 2011

Oloja ja oireilua.

Mökkeilyt on mökkeilty ja mukavaa oli! Maanantaina Porvoossa, tiistaina Hämeenlinnassa ja keskiviikkona Helsingissä. Varsinkin vankilamuseo Hämeenlinnassa oli mielenkiintoinen.

Tänään työt ovat sujuneet todella puoliteholla. Vatsa on järjettömän kipeä ja olo muutenkin karsea. Ilmeisesti saan kiittää Lugesteroneja tästä fiiliksestä. Luget alkoivat torstaina. Keskiviikko-torstai ja torstai-perjantai yöt tuli nukuttua aika vähän, joten perjantai-iltana sammuin klo 21 ja heräsin lauantaina  klo 13.30. Ohops? Paljon tuli nukuttua sunnuntainakin. Mutta tosiaan, munasarjoja viiltää, varsinkin vasenta. Alavatsa tuntuu muutenkin karsealta, ja välillä viiltävä kipu tuntuu myös suoliluulta alaspäin. Love you Lugesteron <3 Mielestäni nämä kivut eivät ole ennen olleet näin pahoja, joten luulen Pregnylillä olevan myös osansa asiaan.

Olin viime viikolla hölkällä, ja kyllä oli vaikeaa. 1,5km hölkkäilin ja tuntui aika raskaalta. Eiköhän se "flow" siihen taas löydy, muistan taas miksi rakastuin juoksuun. Huomenna tieni vie pumppiin. Paino on vähän laskenut, kauheat paineet on saada se laskemaan lisää. Nyt on Patrik Borgin ajatus rennosta painonhallinnasta aika kaukana, mielessä siintää vain pelko polin ajatuksesta painon nousuun. Lähetteessä lukee painon olevan n.105kg, jossa se alimmillaan olikin. Nyt se on yli 5kg enemmän ja se on aika pelottavaa. Jos edes muutaman kilon tästä tiristäisi...

Lukijoita senkuin tulee vain! Olen suunnitellut arvontaa monen muun blogistin tapaan. Suunnittelin pitäväni kun 25 on täynnä, mutta se meni ohi. Samaa suunnittelin 30 ja 35 Google friend connect-lukijan kohdalla, mutta kas... Mökkeilyni aikana on määrä pompannut 39!!! Arvontaa tai pientä kisailua on siis luvassa, kunhan keksin sopivaa palkintoa.

lauantai 23. heinäkuuta 2011

Olen selkä.

Täällä taas. En palannut ihan pariin päivään, jos joku ei huomannut. Hautajaiset ovat ohi. Vaikeaa ja helpottavaa samaan aikaan. Onnistuin lopulta tunnesyöpöttelemään itseni 111kg:n painoon. Yli seuraavan kymmenluvun, jota ei enää pitänyt ylittää. Sellaista elämä kai on. Mutta ei ole HeiaHeia:n käyrä lainkaan niin kaunis enää ;)

Kolmen ja puolen viikon päästä pääsemme lapsettomuuspolille. Jo jännittää. Saa nähdä mitä se on lähempänä. eniten pelkään, että käskevät kotiin laihduttamaan. "Ja ensi syksynä sitten takaisin, jos vielä tarvis on". Kaikki asiasta tietävät ovat koittaneet rauhoitella, että tuskin niin tekevät, mutta... Se olisi painajaiseni. Clomeja on taas syöty, Pregnyl pistetään maanantaina. Hieman huonosti osuu tämä, sillä lähden maanantaina reissuun ystäväni kanssa. Lapsenteko tapahtuu siis lauantaina ja sunnuntaina. Ärsyttävää ja rasittavaa tämä kalenteriseksi.

Sellaista täällä. Kuntosalille ajattelin huomenna/sunnuntaina painella, jos enää muistan missä se on ;) Juoksutreenistä on ollut taukoa ja sen kyllä huomaa. Ajattelin kokeilla varovaisesti kuntoa juoksumatolla tuon 30 asteen ulkoilman sijaan :)

Minulle kuuluu siis ihan hyvää, mitä nyt turposin viisi kiloa. Mitäs teille lukijoille on tapahtunut alakuloni aikana? Olette ainakin lisääntyneet, jo 35!!!

sunnuntai 3. heinäkuuta 2011

Eniten vituttaa kaikki.

Noin viikon tauosta tuli näppärästi kahden ja puolen viikon tauko. Teidän muiden blogikuulumisia olen lukenut vähän; osalla näkyy menevän hyvin ja osalla kehnommin.

Itse kuulun tällä erää tuohon kehnommin pärjäävien porukkaan. Italia meni ihan ok, jäätelöä tuli syötyä ja hyväähän se oli. Pasta pomodoro eli kotoisasti tomaattipasta oli aivan mahtavaa. Samaan kastiin menee myös pasta bolognese. Paino Italiasta palatessa noin 1,3kg ylempänä kuin lähtöpäivän aamuna.

Pregnyl pistetty 23.6 eli 11pv sitten. Kroppa luulotteli olevansa raskaana, kusetti jatkuvasti. Lugesteron alkoi 26.6, jolloin alavatsa oli krampissa koko päivän. Krampit jatkuivat vielä seuraavanakin päivänä. Toiveet onnistumisesta olivat korkealla.

Yksityiselämä heittelee muuten, mikä vaikeuttaa syömisen hallintaa. Aiemminkin anonyymisti sivuttu yksityiselämän muutos ja huoli aiheuttaa päänvaivaa. Lapsettomuushoidot stressaavat. Aloin lukea Patrik Borgin paljon kiiteltyä kirjaa nimeltä Rentoa painonhallintaa. Pääsin puoleenväliin, fiksulta vaikuttaa.

Torstaina pappani nukkui pois. Pappa oli minulle todella tärkeä, aina lapsuudestani asti. Toivoin, että pappa näkisi minun pääsevän ripille, menevän naimisiin ja pääsisi esikoiseni ristiäisiin. Kaksi ensimmäistä toteutui, kolmas ei. Koska me emme ehtineet, meidän ei annettu ehtiä.

Olen surullinen, vihainen ja katkera. Palaan positiivisempana muutaman päivän kuluttua. Nyt katkaisen lohtusyömisputken, jonka johdosta (+vaikuttamassa viimeyönä nautiskeltu melkoinen määrä alkoholia) paino oli tänään 108,9kg. Raskaustesti eilen ennen alkoholia nega, Pregnyl poistunut kropasta ja ei lasta antamassa aihetta luontaiselle hormonille.

keskiviikko 15. kesäkuuta 2011

Noin viikon tauko

Tänään lähden lomalle. Reilun viikon päästä voidaan punnita pizzan, pastan ja kaikenmaailman gelaton vaikutukset painoon. Tänään 105,7kg.

Nyt menoksi! :)

maanantai 13. kesäkuuta 2011

Hyvää yötä ja huomenta

Johan voi ihmislapsen unirytmi heittää sekaisin. Yleisesti ottaen minulla on liiankin hyvät unenlahjat, nukun pitkiä aikoja ja herääminen on hankalaa. Olen huonosta heräämisestäni ja hankalasta herätettävyydestäni jopa surullisen kuuluisa tuttavapiirissäni :) Nukahtamisvaikeuksia minulla on joskus, usein jonkun jännittävän tai stressaavan asian ollessa edessä. Silloin tällöin herään yöllä, mutta nukahdan heti takaisin.

Sinä yönä, kun suolsin blogiin yöllisen aivopierun, en nukkunut ollenkaan. Luovutin klo 3.00 jälkeen, ja aloin siivota. Mieheke nukkui, joten imurin heilutuksesta ei varsinaisesti olisi ollut iloa. Siivoilin hiljakseen aina aamuun asti, menin nukkumaan muutamaksi tunniksi klo 8.00, kun uni vihdoin suvaitsi saapua. Nukuin puoleen päivään, noin viisi tuntia siis. Seuraavana iltana normaalisti nukkumaan ja niin päin pois.

Nyt unirytmini on kuitenkin totaalisen pielessä. Viime yönäkään uni ei tullut ennen kolmea, ja levottomana heräsin jo kuuden jälkeen. Tässä olen nyt pyörinyt sängyssä, mutta tuskin enää kannattaa. Pirtsakkana siis uuteen päivään muutaman tunnin unilla. Kävin äsken "herättyäni" vaa'alla, paino mukamas 107,8kg. En usko pätkääkään, sillä vähäisillä yöunilla on heti vaikutusta. Katsotaan todellisia lukuja sitten, kun on ensin nukuttukin.

En tiedä mikä valvottaa, mutta valvomisen syyn olisi syytä ratketa pian. Alkaa kismittää tämä homma.

perjantai 10. kesäkuuta 2011

Kp 1

Kivulias päivä kaikkineen, kivuliaampi kuin pitkään aikaan. Kyllä nuo Lugesteronit jotenkin vuotoon vaikuttavat. Ensi viikolla lähden reissuun, matka Italiaan kestää keskiviikosta keskiviikkoon. Heti palattuamme torstaina onkin sitten Pregnylin pistopäivä, joten ei olisi voinut paremmin sattua. Pelkäsin jo, että reissu sotkee nämä yrityssysteemit, mutta näin ei onneksi päässyt käymään.

Ehkä ennen kuukautisten alkua kroppaan kerääntyy nestettä? En ole koskaan ollut tietoinen mahdollisista kuun kierron vaihteluiden vaikutuksista painoon, kun ne kuun kierron vaiheet ovat aina niin epätasaisia ja milloin sattuu. Viime viikolla paino kuitenkin pompsahti yhtäkkiä jo yli 107kg, mutta tänä aamuna oli iloisesti 106,4kg.  Jännittävää.

keskiviikko 8. kesäkuuta 2011

Pyörivää painoa vai painavaa pyörää?

Oli miten oli, molemmista riittäisi nyt asiaa. Yöllinen, oikolukematon aivopieru olisi tarjolla, joten kiinnittäkää vaikka ne turvavyönne?

Lauantaisen vitosen lenkin päälle ylitin itseni myös sunnuntaina. Puoliksi vahingossa, puoliksi ylittääkseni itseni. Lähdin pyöräilemään, ensimmäistä kertaa tänä vuonna. Pyöräilin vanhempieni luokse 15km päähän. Olin siellä noin tunnin, kunnes päätin pyöräillä appivanhempieni luokse, vähän päälle 13 kilometriä. Sama se, kumpaan polki, anoppilaan vai kotiin. Mieheke oli anoppilassa käymässä, joten pääsisin hänen kyydissään sitten kotiin.

Anoppilassa grillattiin ja syötiin. Sitten se ennätyksenhimo iski. Josko kuitenkin vielä vähän polkisin. Sovimme miehen kanssa, että poljen minkä jaksan ja hän sitten hakee minut matkalta. Poljin kotiin. Sunnuntaina minulle ja pyörälleni kertyi yhteistä matkaa 49,4km. Hupsista? Paluumatka oli paikoin suht tuskainen, sillä ajoin melko mäkistä reittiä. Mutta periaatteessa minulla oli ihan mukavaa. Nuorena olen pyöräillyt paljonkin, joten ihan vieraita emme pyörän toisillemme ole.

Sunnuntain pyöräilystä alkoi kuitenkin ruokailujen alamäki. Ruokailu lomalla aiheuttaa minulle muutenkin aika lailla stressiä. Ns. normaali vapaapäiväni on ruokailujen suhteen niin vinkasallaan kuin vinksallaan voi olla. Usein syön ensimmäisen kerran vasta myöhään päivällä, vaikka olisin herännytkin ajoissa. Silloinkaan ei tee oikein mieli mitään, vaan jos mahdollista niin syön jotain sontaa. Enemmän tai vähemmän. Vapaapäivien ruokailut ovatkin olleet ne kaikkein haastavimmat hoitaa fiksusti. Enen päättymisen jälkeen olen onnistunut niissä joinkuin, mutta nyt takkuaa.

Sunnuntaina söin melkein "en niin mitään" ennen lähtöä polkemaan. Hoksasin epäkohdan, kun tein lähtöä, ja sheikkasin itselleni nutrin suklaapirtelön. Lisäksi söin leivän. Vanhempieni luona join vain kahvia. Anoppilassa grillattiin, söin kaksi makkaraa ja kamalasti patonkia pahinpaan sudennälkääni. Illalla söin kingiksen. Maanantaina söin ensimmäisen kerran vasta illalla, kävimme miehen ehdotuksesta kebabilla. Minun ehdotuksestani oli muutenkin herkkupäivä ja pitkästä pitkästä aikaa meni ihan lapasesta. Varmasti suureksi osaksi johtuen sunnuntain kehnoista ruuista ja parin tuhannen kalorin kulutuksesta yhdistettynä maanantainkin syömättömyyteen. Maanantain hyvin alkanutta alamäkeä jatkoin vielä tänään suklaalevyllä ja hesburger-visiitillä. Hyvin tää mopo kiihtyy.

Positiivisena todettakoon, että nyt probleema on tiedostettu. Näin kävi, nyt vituttaa, mutta tästä taas jatketaan. Syömisen syitä on nyt yömyöhään itsetutkiskeltu enemmänkin. Niitä on myös melko kiitettävästi löytynyt. Yksi iso syy on stressi. Stressiin taas on monta tekijää. Kuukautisten piti jo alkaa, mutta kroppa pettää jälleen. Kipuja on, mutta siihen jää. Ehkä ensi viikon lomalla sitten, mikäs sen mukavampaa. Toisekseen stressaan loma-ajan syömisistä, näköjään osin aiheuttaen sillä kamalan huonoa syömiskäyttäytymistä. Hah mikä noidankehä :) Suunnitelmallisuus lienee tässä kaiken a ja o, joten ei muuta kuin suunnitelmaa tiskiin.

Kolmanneksi torstai lähenee ja minua jännittää. Silloin menen tapaamaan sitä psykologia. Sinänsä hyvä juttu, koska eipä minulla ole juuri ketään kelle puhua. Ja muutosta on melkoisesti yhden ihmisen kannettavaksi. Yhtä ainoaa ystävää ei voi liiaksi kuormittaa. Itse psykologille meneminen kuitenkin jännittää valtavasti.

Positiivista on myös se, että nyt tämä ruualla lohduttautuminen katkesi kahteen huonoon päivään. Viime kesänä tällä tyylillä lihottiin se kymmenen kiloa. Kunhan näitä kaksia päiviä ei vain tuppaa olemaan koko ajan, on kaikki ihan ok. Ja ainiin, ensi viikolla lähden viikoksi ex tempore-reissulle ulkomaille. Ihanaa, mutta jo valmiiksi pelottaa painonnousu. Se kun tuntuu olevan trendi muutenkin.

perjantai 3. kesäkuuta 2011

Kun saapui syys

Eilen se alkoi, kuuden viikon vapaa. Loma. Odotettu ja pelätty. Tulossa taatusti paljon rentoutumista mutta myös haasteita.

Edellispäivänä kävin salilla hölkkäilemässä. Kaksi kilometriä 9:13 kilometrivauhdilla, vartin verran taukoa ja vielä kilometri 10:oo kilometrivauhtia. Tarkoituksena oli hölkätä vain ensimmäinen kaksi kilometriä, mutta jotenkin teki vain mieli vielä juosta.

Varsinainen itsensä ylitys koettiin vasta eilen. Olen pohtinut, että päästänkö itseni liian helpolla. Vaikka hölkkä ei helppoa ja vaivatonta ole ollut alkuunkaan, silti olen miettinyt... Muistan lukeneeni jostain kommentin, että kuka vain juoksee muutaman kilometrin, jos vain muistaa pitää vauhdin tarpeeksi hitaana. Toinen viisaus on se, että juoksemaan oppii vain juoksemalla. Varsinkin edellispäivän kolmen kilometrin jälkeen mietin, josko siitä pitäisi ottaa tapa.

Eilinen oli oikein mainio eka lomapäivä. Ennen lenkille menoa en ollut tehnyt, tuota, mitään? :) Lähdin lenkille kauniiseen säähän reittisuunnitelma mielessäni. Meiltä pääsee metsätien kautta n. 2km lenkin sekä osittain hiekalla ja osittain asfaltilla vajaa 2km lenkin ja vajaan 5km lenkin. Ajattelin hölkätä tuon vajaa 2km, sen olen hölkännyt kerran aiemminkin. Muutin kuitenkin suunnitelmaa ja lähdin toiseen suuntaan. Ajattelin mennä asfalttia ja tulla metsätien kautta kotiin. Metsätien haarassa hölkkä tuntui edelleen hyvältä, joten jatkoin matkaani vitosen lenkkireittiä kohti. Ajattelin, että hölkkään minne jaksan ja kävelen sitten vain loppumatkan. Ei palauttava kävely huonoa tekisikään.

Hölkkäsin kotiin. 10:38 kilometrivauhtia. 4,89 kilometriä. Vain vähän hitaampaa kuin kuntosalilla. Viimeinen puoli kilometriä oli jo aikamoista tekemistä. Mutta mä tein sen! Nappasin nyt jo kotiin loppuloman tai syksyn tavoitteeni. Kävelin matkalla yhden ylämäen, pari sataa metriä maksimissaan. Ensimmäistä kertaa oli musiikki mukana lenkillä, ylitin itseni Cascadan antaessa tahtia. Musiikki motivoi.

Nyt on sellainen fiilis, että saatan pystyä mihin vaan.

maanantai 30. toukokuuta 2011

Jotain tavoiteltavaa

Täten olen päättänyt tähdätä toukokuun 2013 Helsinki City Run:lle. Juosta tu0lloin sen haaveilemani puolikkaan. Sitä ei tiedä, pääsenkö tuonne milloinkaan, mutta nyt minulla on tavoite. Välitavoitteina on juosta vitonen viimeistään syksyllä ja kymppi keväällä 2012. Hullulta tuntuu, mahdottomaltakin, mutta sitä hulluutta kohti vain!

Nanna suositteli minulle jossain vaiheessa My Asics-ohjelmaa juoksuohjelmien tekemiseen. Sillä on nyt leikitty ja laadittu ohjelma 5km juoksuun. Tuon mukaan juoksisin sen jo heinäkuun puolivälissä, mutta en tällä hetkellä vielä pääse 2km niin "lujaa" kuin ohjelma ehdottaa minun kulkevan. Tavoitteen saavuttaminen siis varmaankin viivästyy, mutta tuolla ohjelmalla nyt lähdetään liikkeelle.


Ostin uuden vaa'an. OBH Nordica, ihan perusmallin lasivaaka. Paljon mukavampi kuin ex-rumilus. Unohdin punnita tänä aamuna ja nyt alkaa yövuorot. Hups. Paino kuitenkin jossain 106 alkavalla. Liikkuu kaksi sataa grammaa alas ja kolmesataa ylös, kolmasataa alas ja kaksisataa ylös... Pitäisin tätä hitusen ärsyttävänä. Toukokuu loppuu alemmassa painossa kuin aloitettiin, mutta suuta eroa ei kuitenkaan ole. Ei edes sitä parin kilon pudotusta.

Tavoitteeni on painaa max. 97- 98kg (jotta on vähän pelivaraa myös vaatteet päällä punnitessa) ravitsemusterapeutin vastaanotolla elokuun 24. päivä (muistaakseni). Tuohon on nyt aikaa 12 viikkoa. Tuolloin pitäisi periaatteessa jo tuon vitosen juoksunkin onnistua. Tavoittelen siis noin yhdeksän kilon pudotusta 12 viikossa. Se olisi 750g per viikko. Tiukkaa, mutta mahdollista?

Tästä alkavat tehoviikkoni. Liikunta kohdilleen ja ruokailut entistä parempaan kuntoon. Haaveilen torille pyöräilemisestä.

perjantai 27. toukokuuta 2011

Pääntyhjennysteksti

Kolme päivää Lugesteronia takana, ei pahempia sivuvaikutuksia. Vatsaa ei ole repinyt sillä lailla kuin viimeksi, jolloin alavatsa- ja lonkkakivut olivat aika mittavia. Enpä valita, kuka sitä koko haittavaikutuslistaa itselleen haluaisi. Päänsärkyä on ollut, mutta migreeni on ollut viime viikot muutenkin aktiivisempana kuin koskaan. Tiedä siis onko Lugeilla vaikutusta asiaan. Clomeja odotan innolla, sillä niistä sain viimeksi mitä mahtavimmat kuumat aallot.

Lapsettomuuslamaannus on iskenyt jälleen ja tiistain ilo lähetteestä on ropissut. Tietenkin iloa vielä on, sillä lähetteen saaminen on aivan mahtavaa ja vie asiaamme eteenpäin. Lugesteronien aloittamisen myötä ne koko kevään syrjässä olleet tunteet ovat kuitenkin palanneet. Miksi meille ei ole annettu lasta, miksi minä en voi antaa aviomiehelleni mahdollisuutta olla isä. Olen tuskallisen tietoinen siitä, että jos heti olisi tärpännyt, meillä olisi syksyllä pienen 2v. synttärit. Tyhjän sylin syndrooma on palannut.

Olin kaksi päivää sairaslomalla pari viikkoa sitten. Miehellä on huolia, joista tietenkin myös minä huolin. Lisäksi on lapsettomuus, painonpudotus, työ, koulu ja ystävättömyys. Onhan tässä tätä. Sain työterveyslääkäriltä lähetteen psykologille, jotta voisin jonkun kanssa jutella näistä jutuista. Ei varmastikaan huono vaihtoehto, vaikka joskin ehkä resurssien tuhlausta. Ystävättömyys painaa taas, ei ole ketään kenen kanssa iloitsisin tai surisin. Minulla on yksi hyvä ystävä, mutta olemme niin eri tilanteissa elämässämme. Enkä halua kaikkea kaataa hänen niskaansa, niin kuin en miehenkään. Ei se miehenkään syy ole, että minusta tuntuu pahalta. Minulla oli ystävä, jonka kanssa pystyin puhumaan kaikesta, niin laihdutuksesta kuin lapsettomuuden älyttömimmistäkin tunteista. Hän on perunut kaikki sopimamme tapaamiset, joita on useampi kymmen. Enää en halua sopia uutta. Hänen kullannuppunsa täyttää pian vuoden.

En varmaan mene syksyllä kouluun. Haluaisin, sillä ala on ihan nappivalinta ja mielenkiintoinen. En kuitenkaan nyt taida pystyä kaikkeen, kun haluan kuitenkin edelleen keskittyä painonpudotukseen, miehen tukemiseen ja työni hoitamiseen kunnolla. Unohtamatta sitä tosiasiaa, että syksyllä päästään lapsettomuuspolille. Hoitotakuun rajoissa viimeistään marraskuussa.

Olo tuntuu turvonneelta, mahtaisiko tämä olla Lugesteronin aikaansaannosta. Liikuntaa en ole ehtinyt/jaksanut, eli aika päin prinkkalaa-tyylinen viikko taitaa olla tulossa. Ruokailut silti aikalailla ok. Ensi viikolla alkaa loma, ja käytänkin tämän viikon suunnitellen itselleni ohjelmaa lomaksi. Ihan vain ehkäistäkseni tyhjän sylin syndroomaa ja loman käyttämistä facebookin tuijottamiseen ja itkun tihrustamiseen. Patikoimaan aion lähteä, varmaan useammallekin paikalle. Ja mennä ratsastamaan.

Tässä ylipitkässä tesktissä ei ehkä ollut päätä tai häntää, mutta pääni tyhjeni ja ajatukset mukamas selkisivät.

tiistai 24. toukokuuta 2011

ENE-ryhmä 14/14 ja uskottavasti lapseton bloggaaja

Viimeinen ENE-ryhmä on nyt takana. Ihan ensimmäisessä ryhmässä ryhmänvetäjät mittasivat vyötärönympäryksemme käyttäen kanttinauhaa. Kanttinauhasta leikattiin kullekin vyötärönmitan mittainen pätkä. Tänään kokeilimme kanttinauhaa uudelleen ja liika osa leikattiin pois. Minun poistettu pätkäni oli 18cm pitkä! Muuten ryhmässä ei erikoista ollut, kukin kertoili, missä aikoo tulevaa seurantaa jatkaa ja niin edelleen. Ryhmässä painoni putosi tasan 20kg!

Ryhmän loputtua meillä oli miehen kanssa lääkäriaika minua aiemminkin hoitaneelle gynelle. Tämä on se sama, jolta on viime vuonna syödyt clomit saatu. Ja miten ihanalta tuntui, että olemma uskottavasti lapsettomia! Se tunne on uskomaton, että joku vihdoin ottaa ongelmamme todesta.

Gyneltä poistuttiin lähetteen ja reseptien kanssa. Lähete keskussairaalan lapsettomuuspoliklinikalle. Ihanaa. Odotusaika kokeillaan raskautua Clomifen+Pregnyl+Lugesteron-kombinaatiolla. Niin toivoa herättävää kuin tämä jälleen onkin, minun pitää alkaa taas laskea päiviä. Kuukautiskierron päiviä, tärppipäiviä, mitä mömmöä milloinkin maistellaan. Nyt alkaa se mahdollinen vuoristorata, kun toivo herää puolivälissä kiertoa ja rumasti murskataan uuden alkaessa.

lauantai 21. toukokuuta 2011

Meinasin kaatua

Meinasin kaatua on sarjakuvablogi lapsettomuudesta ja lapsettomuushoidoista. Piirtäjän tarina päättyi onnekkaasti; lapsi on tulossa ja piirroksista julkaistaan kirja. Kannattaa käydä katsastamassa, jos aihe yhtään koskettaa/kiinnostaa. Monille tämä on varmasti jo tuttu, mutta toivottavasti joku uusikin löytää blogin.

torstai 19. toukokuuta 2011

Rakkautta

Kaksikymmentä minuuttia, kaksi kilometria. Treffasin salilla Star Tracin kanssa illalla työpäivän päälle ja hölkkäsin 20 minuuttia. Olo on euforinen ja onnistunut.

En ole koskaan tiennyt, pidänkö juoksemisesta. En ole koskaan pitänyt, silloin yläasteella kun on pitänyt nolosti puuskuttaen juosta pururadalla urheilijatyttöjen kanssa. Silti olen haaveillut vuosia siitä hölmöstä puolimaratonista. Haaveillut olevani joskus siinä kunnossa, että todella juoksisin moisen. Juoksun harrastaminen edustaa minulle sellaista kestävyyttä ja kuntoa, että sen on oltava tavoittelemisen arvoista. Se on jotain, jota minulla ei ole koskaan ollut.

Puolikkaalle tällä ei vielä ilmoittauduta, mutta täten olen rakastunut juoksuun.

Vaakavalitusta

Näin viime yönä unta, että blogin lukijamäärä oli yhdessä yössä kasvanut yli viiteenkymmeneen! Pakko oli aamulla tulla tarkistamaan :) Äsken tein virallisia vaakatestejä. Suurimman osan kerroista vaaka näyttää samaa, mutta pienikin vaa'an siirto aiheuttaa heittoa. Ei siinä sikäli mitään jos valehtelee, mutta valehtelisi sitten aina samalla tavalla. Asumme ikivanhassa talossa, joten tasaisen lattiapinta-alan löytäminen vaakakelpoisesta paikasta on melko haastavaa.

Kuten aiemmin kerroinkin, vaakani on kaiken lisäksi aikamoinen rumilus. Tieni siis käy vaakakaupoille, kunhan suinkin ehdin. Tämän viikon useat iltavuorot kuluttavat mukavasti päivää, varsinkin kun tykkään aamuisin nukkua... :)) Nyt autoa katsastamaan ja hölkälle, jos suinkin ehtii!

keskiviikko 18. toukokuuta 2011

ENE-ryhmä 13/14

Vielä ensi viikko ryhmää ja sitten se olisi siinä. Jotenkin tuntuu, että tää loppuu kesken. Ainakin nyt tuntuu, että ehkä kaipaisin enemmän ryhmätapaamisia nyt enen loputtuakin. Katsotaan mikä on fiilis vaikkapa kesäkuussa, kun noita ei sitten ole muutamaan viikkoon ollut.

Kotivaaka elää ihan omaa elämäänsä. Aamupainoina eilen ensin 106,6kg, sitten 105,9kg, kolmanneksi 106,1kg jne... Useimmiten vaaka pysähtyi 106,1kgn kohdalle, joten se olkoon tämän viikon aloituspainoni. En tiedä miksi rumilus ei nyt osannut päättää, sillä vaaka ei ollut epätasaisella alustalla eikä patterikaan voi olla vähissä. Ehkä se kiusallaan heittelee? Tulos joka tapauksessa tälle viikolle +200g. Ryhmän vaaka sen sijaan yllätti iloisesti tuloksella 105,75kg. Tämä tarkoittaa -1,95kg kahdessa viikossa ryhmän vaa'alla. Kotipuntari ei vain tunnu olevan yhtä iloisella mielellä.

Viime viikko sujui liikuntoineen hyvin, paras liikuntaviikko tähän asti. Liikuntaa tuli 3h 20min muistaakseni, ei ole sykemittari tässä nyt. Oli pumppia, uintia, juoksumatolla hölkkää ja lenkkeilyä. Tämä viikko jää vajaammaksi viikolla, mutta sunnuntaina pitäisi mittarin saada täytettä. Osallistun urheilutapahtumaan, jossa voi kävellä/juosta vaihtoehtoisesti joko 5km tai 10km. Kävellen osallistun ja luulen, että vitosen lenkille päädymme seuralaiseni kanssa.

Asetin itselleni tavoitteeksi juosta syksyllä 10 minuuttia putkeen. Kävipä juoksumatolla eilen niin, että hölkkäsin 15min. Vauhtia oli 10min/km koko hölkän ajan, eli mummotkin olisivat päässeet rollattorilla ohitseni :)) Tuo kuitenkin tarkoittaa, että juoksin eilen 1,5km. Puolitoistakilometriä, vartin putkeen... Uskomattoman hienolta tuntuu. Vaikka kuinka sanotaan, että juoksukunto kasvaa nopeasti, olen silti pitänyt itseäni niin pohjakuntoisena, ettei mitään rajaa. Uskaltaisinkohan kuitenkin tavoitella syksyksi vitosen lenkkiä?

Loppuun vielä pallosta asiaa. Näen kyllä peilistä pienen muutoksen, monta pikku muutosta on kropassani tapahtunut tämän 22kg:n myötä. En kuitenkaan mielestäni ole niin paljoa pienempi tai erilaisen näköinen. Mies tyhjensi kameran muistikorttia koneelle, ja pyysi katsomaan valokuvaa, joka oli otettu meistä aatonaattona. Kamerasta löytyi myös muutama kuva, jotka olin itsestäni napsaissut joulukuun puolivälissä. Mä olen nyt ihan uuden ihmisen näköinen.

lauantai 14. toukokuuta 2011

Eilen...

...minulla oli rutosti aikaa postata. Ja niinkuin kaikki blogia pitävät jo tietävätkin, oli blogger kaatuneena koko illan. Nyt minulla ei ole aikaa. Koko viikon on ollut, mutta jaksaminen ei ole riittänyt. Lapsettomuus ja elämän muut murheet ja huolet ovat ottaneet vallan. Nyt alan taas jaksaa, olen siivonnut kalenteriani ja laittanut asioita perspektiiviin. Muutaman viikon päästä alkava kuuden viikon loma häämöttää jo.

Mainittakoon siis, että maanantaina paino oli 105,9kg. Loppuviikon vaaka on aamuisin näyttänyt 106,2kg, joten saa nähdä mitä tuo ruttuilee.

P.S. Lukijoita on stressihiljaisuuteni aikana ilmaantunut kuin sieniä sateella, teitä on jo 21! Huimaa ajatella, että näinkin montaa kiinnostaa minun juttuni. Plus tietenkin vielä se seikka, että kaikki eivät varmaan lue blogia tuon lukija-namiskan kautta. Toivottu ENE-juttu on tulossa, mutta se on aika työläs ja aikaa vaativa... Toisekseen haluaisin odottaa, että omasta ENEstä on kulunut hetki, jotta voisin arvioida sen hyödyllisyyttä myös siitä näkökulmasta.

Nyt sen sijaan kiinnostaisi tietää, miksi te luette blogintekelettäni? :)

perjantai 6. toukokuuta 2011

Julmettu ketutus ja muita kuulumisia

Kuluva viikko on sujunut pääsääntöisesti hyvin, mutta tiistaina käytiin pohjalla. Paino oli noussut, sen tiesinkin jo ennen ryhmää. Sekä kotivaaka maanantaina että ryhmän vaaka tiistaina näyttivät 1,3kgn nousua edellisestä. Toukokuun aloituspaino siis 107,3kg. Painonnousu harmitti hieman, vaikka tiesin odottaa sitä ja tiedän sen olevan mahdollista tässä siirtymävaiheessa. Ei se siis mitään.

Pyysin viime viikolla ryhmänvetäjiä tiedustelemaan ryhmän lääkäriltä lähetteestä lapsettomuuspolille. Mutta kas vain, lääkärin kanta oli, että hän ei lähetettä tee. Mikäs siinä sitten. Hän oli ajatellut hoitoon hakeutumista sille klinikalle, josta lähetteen tuonne painopolillekin sain. Tosin hänelle olen ryhmänvetäjien toimesta kerrottu, että en ole sinne hakeutumassa ja että hoitosuhdetta sinne ei ole. Yhtä käyntiä (josta sai lihavana lähtöpassit) tuskin voi hoitosuhteeksi sanoa.

Pitkästä aikaa otti päähän oikein kunnolla. Olin niin vihainen, itselleni ja keskimäärin koko maailmalle. Kroppa on jo pettänyt ja nyt pettää järjestelmä. Tämä ei voi olla oikein, ja tiedän että se ei ole. Lapsettomuuden rajapyykkinä pidetään vuoden tuloksetonta yritystä. Silloin pitäisi hakeutua lääkärin vastaanotolle ja tutkimuksiin. Missään ei mainita poikkeuslistaa, niinkuin esimerkiksi "paitsi jo emäntä on lihava". Meillä on mennyt 2,5 vuotta ja koen kärsiväni vääryyttä. Me koemme. Taistelen varmasti asian puolesta, mutta juuri nyt en millään jaksa.

Kaiken hyvän lisäksi ystäväni migreeni tuli tiistaina kylään, aamupala jäi köyhäksi ja lounas niukaksi. Ja niinpä päätin kaikesta rasittuneena laihduttaa syömällä donitseja. Neljä kappaletta, Arnoldsista. Parisen tuhatta kaloria, hups. Fyysinen paha olo oli silti aivan eri luokkaa kuin henkinen. Morkkis tuli, mutta osasin aika hyvin suhtautua. Näin kävi, oletettavasti paska fiilis ja ennenkaikkea kehno edeltävä syöminen kostautuivat. Pää pystyyn ja eteenpäin. Fyysinen kuvotus ei silti helpottanut ennen kuin seuraavana iltana. Ei sokeriövereitä minulle hetkeen, kiitos.

Keskiviikosta alkaen onkin sujunut vallan mainiosti. Ruokailut ovat pysyneet säännöllisenä, liikuntaa on harrastettu ja eilinen pumppi oli mainio! Tänään aion suunnata uimaan. Paino on laskussa, ainakin fiiliksestä päätellen. Yövuorojen vuoksi en vaa'alle ole aamuisin päässyt, maanantaina selviää kuinka käy... :)

torstai 5. toukokuuta 2011

Pikapäivitys

Hengissä ollaan ja hyvin menee. Kahdesta ene-ryhmästä on kirjoittelematta. Lisäksi on pakko kirjoitella tiistain epätoivosta, kun koko maailma (joo siis ihan varmasti!) asettui minua vastaan. Näistä paremmin, kun vain ehdin ajatuksen kanssa istahtaa kirjoittelemaan.

Pakko vielä oikein erikseen kiittää blogini mahtavista lukijoista ja kommentoijista! Tiistain "eniten vituttaa kaikki"-tyyppistä mielialaa paransi reilusti blogin kaikki ihanat, tsemppaavat kommentit. Kiitos siis kaikille ja mukavaa, että olette jaksaneet lueskella. Nyt pumppiin ja töihin!

sunnuntai 1. toukokuuta 2011

Huhtikuun yhteenveto

Huhtikuu on takanapäin, samoin kymmenen viikon ene. Tältä näyttävät tämän vuoden kuvalliset tulokset:

Have to be proud. Tosin vaikuttaa siltä, että toukokuu aloitetaan korkeammista lukemista kuin huhtikuu lopetettiin. Olen nyt käynyt vaa'alla joka aamu seuratakseni painossa tapahtuvaa muutosta. Ryhmässähän nuo varoittelivat, että paino voi periaatteessa nousta kilon pari nyt enen loppuessa. Tuo selittyy ihan fysiologialla. Enellä kropan neste- ja glykogeenivarastot ovat tyhjillään, nyt lisäravinnon saapuessa ne täyttyvät uudelleen. Nestettä siis. Pahassa jamassa ei silti olla. Viime tiistain ryhmässä paino oli 106,6kg, kotona maanantaiaamulla 106kg. Tänä aamuna kotivaaka sanoi 106,6kg, eli 600g mahdollista plussaa huomiseksi.

Torstaina lähdin yhtäkkiä pumppiin. Pumpissa tehdään liikesarjoja levytankopainojen ja käsipainojen kanssa. Matalasykkeistä treeniä, joka iski kyllä joka lihakseen. Seuraavat kaksi päivää onkin mennyt venytellessä, mutta oli se mukavaa! Koitan ehtiä sinne myös huomenna. Keskiviikkona zumbasin tunnin ja sen päälle hölkkäilin 15minuuttia niin, että 1min kävelyä ja 2 min hölkkää. Hölkkäily tuntui mahtavalta, olen ilmeisesti löytämässä liikunnan ilon myös zumban ulkopuolelta.

Huhtikuuhun voinen olla tyytyväinen. Liikuntaa on harrastettu ok ja ennenkaikkea hölkkäily on tullut uutena mukaan. Toukokuulle lienee syytä asettaa jo jonkinmoisia tavoitteita. -500g/vko vauhdilla toukokuun pudotuksen pitäisi olla parin kilon luokkaa. Tähtään siis siihen, että toukokuun lopussa painoni olisi maksimissaan 104kg. Tokihan hätäisenä ihmisenä toivoisin enemmän, mutta todellisuudessa tuo riittänee.

maanantai 25. huhtikuuta 2011

Vain vaikeasti lihava

Tästä lähin aion alkaa punnita itseäni säännöllisesti kotona. ENE-ryhmiä on jäljellä vielä neljä, mutta nyt lienee hyvä aika alkaa ottaa kontaktia tuohon omaankin vaakaan (juu, siihen rumilukseen!). Olen käynyt koko enen ajan myös omalla vaa'alla, mutta ihan miten sattuu. Nyt virallisiksi punnituspäiviksi kotona valikoituivat maanantai ja torstai. Kaksi päivää lähinnä siksi, että teen kolmivuorotyötä ja yövuorojen aikaan oikean aamupainon mittaaminen ei onnistu.

Sitten niihin ilouutisiin: Olen siirtynyt sairaalloisen lihavien kerhosta vaikeasti lihavien jengiin! BMI tänään 39.41 painon ollessa tasan 106kg. Samalla ylitin yhden suuren tavoitteeni, "painarikynnyksen". Painonvartijoissa onnistuin 107,6kg asti, nyt menin yli. Lällislää läskeille ja hurraa minulle!

lauantai 23. huhtikuuta 2011

Se on ny loppu!

ENED loppui. Tai minä lopetin, vain muutamaa päivää ennen finaalia. Tyypillistä, kärsimätöntä minua. Nyt osa-enellä johonkin asti, ainakin seuraavat päivät. Katsotaan. Ene-valmisteet tulevat varmasti olemaan osa arkeani vielä tovin jos toisenkin. En repsahtanut, vaan tein valinnan syödä terveellisesti, ruokaa.

Herranen aika sentään olen onnellinen!

Ruoka on hyvää.

tiistai 19. huhtikuuta 2011

ENE-ryhmä 10/14 ja tuuletusta

Tänään oli ENE-ryhmä 10/14. Enää viikko täys-eneä jäljellä! Se on lyhyt aika se. Tänään ryhmässämme oli taas paikalla ravitsemusterapeutti. Saimme ohjeita enen lopettamiseen. Ensi viikon keskiviikosta alkaa viikon kestävä osittainen ene, jonka jälkeen on kevennysviikkoa vastaava noin 1200kcal viikko. Sitten kukin jatkaa valitsemallaan tiellä.

En muista olenko maininnut, että olen saanut ajan ravitsemusterapeutille elokuulle. Minunhan piti päästä ryhmään vasta syksyllä, ja käydä 1krt/2kk ravitsemusterapeutilla siihen asti. Maaliskuun aika oli jo varattu, kun tieto ryhmään pääsemisestä tuli. Tuon maaliskuun ajan sain siirrettyä siis tuonne elokuulle. Vähän jo tavoitteitakin laskeskelin tuohon aikaan, mutta niistä vasta paremmin ryhmän loppuessa.

Polarin kanssa meillä synkkaa mainiosti. Viime keskiviikkona kävin zumbassa ja salilla. Hölkälle halusin jälkeenkin, mutta vatsatauti kaatoi minut torstaiksi ja perjantaiksi kotiin. Viikonloppu meni reissussa (josta muuten ostin uudet lenkkarit). Viime viikosta Polar herjasinkin, että "Liikuntaviikko vajaa" ja antoi tällä viikolla ohjeeksi "liikkua paljon enemmän". Viime viikolla liikuin yhteensä 1:54:23 ja 1040kcal. En silti usko saavuttavani tavoitetta tälläkään viikolla, isllä niin hurjalta se tuntuu... Yritetään silti :)

Tänäänkin zumbasin ja sen päälle kävin 100kcal kävely-hölkkä-lenkillä matolla. Aikaa meni 13min. Hieman enemmän jaksaa juosta jo ja tuntuu hyvälle. Ainoa vika on se, että toinen polveni kipeytyy välittömästi... Tiedä sitten pitäisikö sitä näyttää jollekin tai tukea jotenkin.

Loppuun säästin tuuletuksen: Paino tänään 107,7kg. Se tarkoittaa yhteensä 20,1kg:n pudotusta tänä vuonna. Olen onnesta mykkyrällä!

tiistai 12. huhtikuuta 2011

ENE-ryhmä 9/14 sekä hölkkäaskelia

Kymmenlukua vaihdettu! Paino 109,9kg eli -1,25kg edellisestä. Vielä kaksi viikkoa eneä edessä. Toisaalta odotan jo enen loppumista ja ihan oikean ruuan syömistä. Toisaalta tietenkin hirvittää, sillä sittenhän ne hommat vasta totisiksi muuttuvat.

Ryhmässä puhuttiin tänään hieman menneista kotitehtävistä ja annettiin jälleen uusi. Seuraavaksi kerraksi pitäisi tehdä itselleen ateriasuunnitelmaa... Minulla pitäisi olla seuraavina parina viikkona hieman tavallista enemmän aikaa, joten ajattelin silloin pureutua myös noihin menneisiin kotitehtäviin tässä bloginkin puolella.

Seuraavaksi se otsikon huumoripläjäys; hölkkäaskeleet. Kävin eilen vielä iltavuoron jälkeen kuntosalilla. Laiteharjoittelu ei olisi voinut vähääkään kiinnostaa, niinkuin se ei yleensäkään. Olen enemmän juoksumatto- ja crosstrainer-naisia. Mutta asiaan. Kävelin matolla kuutisen minuuttia, kunnes yhtäkkiä alkoi tehdä mieleni juosta. Olin yksin salilla, joten kokeilin. Hölkkäsin minuutin, aivan olematonta vauhtia mutta ihan selviä hölkkäaskelia. Kaikkineen 30min treenistä hölkkäilin kuusi tai seitsemän minuuttia, sekosin laskuissa. Tämä päivä on mennyt hämmennyksissä, minä hölkkäsin! En tiedä koska näin on viimeksi tapahtunut. Mikä parasta, en kuollut. Saatoin ehkä jopa pitää siitä.

En muista olenko kirjoitellut suhteestani juoksuun aiemmin. Salainen haaveeni jo vuosien ajan on ollut juosta joskus puolimaraton. Realistinenhan se ei minun painossani ja kunnollani ole, mutta ajatuksissa kuitenkin. Jollain lailla juoksu edustaa minulle hyvää fyysistä kuntoa ja kestävyyttä, hyvä juoksukunto on jotain todella tavoittelemisen arvoista. Ja nyt olen ottanut ensimmäiset askeleeni, mikä on jotenkin liikuttanut sisintäni naurettavan paljon. En edes tiedä pidänkö juoksusta, mutta aion ottaa selvää.

Pikku-Polar saapui tänään onneani lisäämään! Kuntotesti tehty, vastaukseksi sain tyydyttävän. Treenariohjelman tavoitteeksi asetin painon pudottamisen, jolloin herra Polar asetti viikon aikatavoitteekseni liikkua 4h 40min ja polttaa 3150kcal. Ei pienellä lähdetä... :))

Tällainen sekava postaus tällä kertaa! Netistä olen katsellut juoksukouluja, josko jotain sellaista varovasti koittaisi... Toisaalta en välttämättä pysty noudattamaan niissä olevia päiväohjelmia, joten joustavampi systeemi voisi toimia paremmin. Osaisiko joku lukijoista antaa vinkkejä?

lauantai 9. huhtikuuta 2011

Diili herrakkeen kanssa

Meillä on nyt herrakkeen kanssa diili. Olen aina halunnut Dysonin imurin, mutta mies ei ole sen hankintaan milloinkaan suostunut. Nyt meillä on diili; mies ostaa minulle haluamani Dysonin, kun painan 80kg. Siinä tavoitetta, mutta toivottavasti saan uuden imurin 2012.

perjantai 8. huhtikuuta 2011

Saatan palkita itseäni mittarilla...

...tai kahdella. Tarpeettomia molemmat mittarit, sillä vanhatkin ovat kunnossa. Mutta mutta... Tällä hetkellä mieltäni kutkuttaa kovasti ensimmäinen palkinto. Olen jonkin verran sitä pohtinut tässä matkan varrella, mutta en ole keksinyt mitään juuri minulle sopivaa. Jossain vaiheessa palkintona tulee olemaan vaatetilaus eräästä aivan valloittavasta verkkokaupasta, mutta juuri nyt (melko kalliiden) vaatteiden ostaminen ei ole järkevää.

Tulevaisuudessa aion myös hankkia itselleni kunnon treenivaatteet, mutta valitettavasti kauniita treenivaatteita ei valmisteta koossa puolijoukkueteltta. Sen sijaan, nyt mieltäni kutkuttaa tämä:


Polarin ft60 sykemittari. Olen hankkinut sykemittarin reilu vuosi sitten, enkä ole katunut päivääkään. Jo tuolloin himoitsin tätä mittaria, mutta en tullut hankkineeksi. Osittain hinnan takia, sillä halusin halvemman. Lähinnä kai siksi, että pelkäsin mittarin jäävän käyttämättä. Päädyin siis tuolloin ostamaan Suunto t1c:n, joka näyttää tältä:


Mitään vikaa nykyisessä Suunnossani ei ole, mutta haluaisin ehkäpä lisää ominaisuuksia. Sillä ominaisuuseroja noissa kahdessa on. Polar on suomenkielinen, Suunto jutustelee englanniksi. Käyttöliitymä vaikuttaa Polarissa fiksummalta. Suunto muistaa vain yhden treenin, kun taas Polar tekee yhteenvetojakin. Polarissa on myös velmennusohjelma, jolloin se tekee sinulle liikuntasuunnitelmia... Vaikuttaa sellaiselta, josta juuri minunlaiseni nörtti pitää. Speksejä Suunnosta voi lukea täältä ja Polarista täältä.

Toinen kaipaamani turha tavara on uusi vaaka. Vaakani on joku lidlistä hankittu lähes maailman rumin lasivaaka, jossa on kamala purjelaivakuvio päällä. Se on hankittu, koska sen sai muistaakseni kympillä ja se vain tuli mukaan. Sen kanssa on lihottu enkä pidä siitä. Voisi olla terapeuttista hankkia uusi, kauniimpi vaaka tuon rumiluksen tilalle. Tiedä häntä...

Millaisia kokemuksia teillä on sykemittareista? Onko käytössä? Entäs vaaka?

EDIT: Polar on nyt laitettu paikallisesta urheiluliikkeestä tilaukseen, saapunee sinne ensi viikolla. Soitin ja kysyin tilannetta, juuri nyt ei löytynyt mutta tarjoutuivat tilaamaan. Tiedustelin tietenkin hintaa, kun noissa näkyy hieman eroja olevan... Heidän hintansa oli 145€, kun esimerkiksi Intersportin nettisivut antavat hinnaksi 200€. Polarin oma suositushinta on 165€. Hieman halvemmalla siis lähti kuin odotin. Odotan jo innolla!

torstai 7. huhtikuuta 2011

ENE-ryhmä 8/14

Tiistaina oli taas ryhmä, fysioterapeutti oli paikalla. Puhui jotakin liikunnasta ja liikkumattomuuden tekosyistä. Ei niinkään sen terveysvaikutuksista, sillä ne nyt ovat kaikille tuttuja entuudestaan. Ei ihmeellistä asiaa. Syksyisin ja keväisin keskussairaalalla pyörii ylipainoisten liikuntaryhmä, johon meillä ene-ryhmäläisillä on mahdollisuus halutessamme osallistua. Tunnin kestää ja 10 kertaa järjestetään. En vielä tiedä halustani osallistua, sillä minä kuitenkin harrastan jokin verran liikuntaa muutenkin.

Mistä saadaankin oiva aasinsilta eiliseen zumbaan. Jouduin eturiviin. Yritin paeta siinä onnistumatta, joten siinä sitten heiluin. Ei se ollut niin paha kuin luulin, ja ehkä hieman kannusti yrittämään enemmän. Olin viime yön töissä ja kuntosali sijaitsee lähellä työpaikkaani. Menin siis zumban jälkeen vielä salille kävelemään juoksumatolle ja polkemaan kevyesti kuntopyörää samalla, kun vahtasin Greyn anatomian. Mukavaa oli.

Paino tiistaina 111,15kg. Elämä on ihanaa ja olemus hoikempi. Ene luistaa ja vatsavaivatkin on melkein selätetty, kunhan muistaa syödä riittävästi kasvista ja juoda, juoda ja juoda.

torstai 31. maaliskuuta 2011

Maaliskuun yhteenveto

Maaliskuu alkaa olla takanapäin ja lienee hyvä hetki kirjoitella yhteenvetoa kuluneesta kuusta. Maaliskuu on ainoa kokonainen ene-kuukausi, sillä ensi kuun lopussa tämä on ohi. Tarkalleen 26.4 on enen viimeinen päivä. Maaliskuu onkin ollut haastavampi kuin enen alkupätkä, vaikka toki tulokset ovatkin mieltäylentäviä.



Käyrän katsominen kyllä vahvistaa ajatusta siitä, minne ollaan menossa. Minulle on nyt käynyt se, mikä jossain vaiheessa käy lähes jokaiselle laihduttajalle. On vaivannut jonkinlainen epäusko omaan onnistumiseen ja sokeus jo saavutettua kohtaan. Mutta totta vie tuon käyrän katsominen tuo saavutettua todellisemmaksi. On ihan uskomatonta, että olen lähes 15 kiloa kevyempi kuin tammikuussa, ja jo yli 10kg keveämpi kuin enen alkaessa. Toki muutos näkyy myös vaatteissa ja viimeistä viikkoa lukuun ottamatta tuntuu myös olossa.

Maaliskuu on siis ollut fiiliksiltään vaihteleva, loppua kohden on ollut hankalampaa. Huhtikuusta toivon parempaa. Hankaluutta toivat Helsingin reissu (kehno ajankohta, huono milei, väsymys ja yksin reissaaminen kaikki yhdessä) sekä sen jälkeinen hankaluus saada taas motivaatiosta kiinni. Viimeiset pari päivää vatsani on haitannut menoa; juominen on hankalaa enkä tahdo millään saada vettä ja pirtelöitä alas. Kiinteä muussiksi pureskeltu menee. Olo on kuin Activia-mainoksessa; turvonnut ja lihava. Viikonloppuna alkaneet menkatkin saattavat tuoda turvotusta. En oikein tiedä että oliskos närästystä, ummetusta vaiko kumpaakaan. Pirauttelen huomenna ryhmänvetäjille ja kysyn, josko mun passaa ottaa jotakin lääkettä. En muista olikos siitä jotain kieltoa kun on ene.

Liikuntoja en ole merkannut HeiaHeiaan ollenkaan maaliskuussa, vaikka se ei totuus olekaan. Liikkunut olen vähän, osikseen johtuen väsymyksestä. Helmikuun lopullahan olin kaksi viikkoa aivan totaalisen väsynyt ja uninen. Johtui oletettavasti runsaasta liikunnasta ja kehnosta unirytmistä yhdistettynä eneen. Ene itsessäänhän ei väsytä. Unirytmiä on selkeästi korjattu ja myös lisääntynyt auringonvalo tuo virkeyttä.

Yhteenvetona voitaneen olla ylpeitä edistyksesta ja toivoa parempaa huhtikuuta! :))

tiistai 22. maaliskuuta 2011

Ny meni reisille!

No niin. Tästä reissusta ei voi sanoa kun, että paska reissu mutta onpahan tämäkin tullut tehtyä. Päänsärky, tuloillaan olevat menkat ja reissun ruokavitutus olisivat oivia tekosyitä, mutta itsessähän se vika on. Minä mokasin. Aikani kaupungilla kuljettuani sain jotenkin vakuutettua itseni siitä, miten on ok syödä vähän jotain. Ihan vähän. Matkan varrella siitä tuli 60g pussi juustopalloja, 250g malacon tennismailoja ja arnoldsin donitsi. Olo on fyysisesti huono ja henkisestikin heikottaa, väsyttää ja vituttaa. Ketoosi on taatusti tipotiessään ja verensokeri taivaissa. Tiesin, että reissusta tulee vaikea, mutta oikeesti... Hyvä minä!

maanantai 21. maaliskuuta 2011

ENE-ryhmä 7/14 (ja mitä niissä ylipäätään tehdään?)

Heippatirallaa vaan jälleen. ENE-ryhmä 7/14 on huomenna, mutta kuten jo mainittu, minä kouluttaudun silloin Helsingissä. Koska huomisesta ryhmästä minulla ei siis tule olemaan paljoakaan sanottavaa, on nyt hyvä aika valottaa noita ryhmiä yleensäkin.

Ryhmä kokoontuu siis sairaalan tiloissa ja sitä vetää kaksi diabeteshoitajaa. Molemmat ovat vetäneet noita ryhmiä jo monta vuotta. Ryhmään pääsee lääkärin lähetteellä ja niitä järjestetään kaksi vuodessa, yksi syksyllä ja toinen keväällä. Meidän ryhmässämme aloitti 15 henkilöä, mutta yhtä en ole enen aloituksen jälkeen nähnyt ollenkaan. Muuten porukka on ennallaan. Ihmiset ovat ryhmässä eri syistä; osa on menossa leikkaukseen, mutta painoa täytyy ensin pudottaa. Muutamalla on diabetesta ja verenpainelääkitystä. Minun lisäkseni on yksi lapsettomuuden takia.

Ryhmä kestää aina tunnin kerrallaan ja jokaisella kerralla on joku aihe. Tähän mennessä ryhmässä on puhuttu muun muassa syömisketjusta, sokerista ja rasvoista. Ravitsemusterapeutti käy ryhmässä kolmesti (on käynyt jo kaksi kertaa), psykologi kerran (huomenna) ja fysioterapeutti kerran. Muutamia kotiehtäviä on myös ollut, liittyen oman painon historiaan ja omiin syömisketjuihin sekä "repsahduksiin". Kun ene lähenee loppuaan, tehdään ateriasuunnitelmaa ynnä muuta sellaista. Ryhmä kokoontuu viimeisen kerran toukokuun loppupuolella, jonka jälkeen on vain 1v. ja 2v. kontrollit sairaalassa. Itse meinaan siirtää säännöllisen painontarkkailun ryhmän loppumisen kohdalla työterveyshuoltoon. Vaikka minulla on kotona vaaka, ei se ole ennenkään estänyt minua lihomasta.

Lisäkysymyksiä ryhmästä? =)

P.S. Poikkesin tänään sairaalalla vaa'alla, paino 113.75kg. Enen aikana 50g vaille 10kg pudotettu o.O

sunnuntai 20. maaliskuuta 2011

ENE-ryhmä 6/14

Eneä takana neljä ja puoli viikkoa, puoliväli lähestyy! Paino tiistain ryhmässä oli 115,55kg, pudotusta 1,9kg. Ei voi olla kuin tyytyväinen, vaikka salaa olisin halunnu jo rikkoa 10 ryhmässä pudotetun kilon rajapyykin ;) Se on silti vain 550g päässä, joten ensi viikolla sitten :) Häissäni pitämäni housut mahtuvat jalkaan loistavasti.

Ensi viikolla edessä on kahden päivän työreissu, ja olen valitettavasti Helsingissä ensi tiistaina, vaikka silloin olisi ryhmä. Ryhmään tulee juuri silloin psykologi, joten en paskempaa kertaa olisi voinut poissaololleni "valita". Poikkean tällä kertaa siis jo maanantaina sairaalalla vaa'alla. Pakko ei olisi mennä, mutta itse haluan painon tietää. Juttutoiveita koitan saada junamatkoilla ja reissussa kirjoitelluksi.

Kuka osaisi neuvoa minulle, kuinka bloggerilla ajastetaan? :)

lauantai 12. maaliskuuta 2011

ENE-ryhmä 5/14

Paino tiistaina ryhmässä 117,45kg. Ryhmän vaaka siis mittaa 50g tarkkuudella. Painan vähemmän kuin häissäni, ensimmäinen suuri tavoite saavutettu! 118,6kg alittui niin että heilahti. Olen onnellinen ja voin paremmin.

Viime viikko oli muuten todella raskas ja vaikea, vaikka ei ehkä enen takia. Tallinnan hyvin sujunut reissu nostatti mieltä, vaikkakin aiheutti reissussa ollessa massiivisen ruokavitutuksen. Riitelin viime viikolla siipan kanssa pariinkin otteeseen, jonka lisäksi töissä oli raskasta ja minulla kamalasti tehtävää. Riitelytilanne varsinkin oli sellainen, jolloin ikävöin ruokaa; tuota parasta ystävääni. Calatheanoman blogin otsikko on minusta mainio; Kerro minulle millaisia ystäviä sinulla on, niin minä kerron, mistä ruoasta minä pidän. Jos plagiointi ei olisi yleisesti tuomittua, niin olisin varastanut tuon ajatuksen omaan blogiini hetkeäkään pohtimatta. Sopii nimittäin minuun kuin nyrkki silmään.

Koitin miehelle joskus selittää kieroa ruokasuhdettani, siinä melko kehnosti onnistuen. Ihmisen, jolle ruoka on jotain, jota syödään kun on nälkä ja joskus koska se maistuu hyvälle, on hankala ellei mahdoton käsittää (ainakaan tämän) lihavan ihmisen kieroutunutta ruokasuhdetta. Tässä sitä nyt työstetään, jotta olisin viisaampi huhtikuun lopussa ruokaan siirtyessäni.

Lisätietoa ruokavaliosta oli ainakin kommenteissa toivottu ja siitä myöskin kirjoittelen! Onko vielä muunlaisia juttutoiveita? :)

sunnuntai 6. maaliskuuta 2011

Kiirusta o!

Tämä viikko on ollut sellaista menoa, että tukka meinaa vauhdissa lähteä päästä. Ensi viikolla vähän helpottaa, vaikka kiireinen on sekin. Mutta täällä ollaan ja luonnoksissa pyörii vaikka minkälaista juttua.

Onko teille postaustoiveita, mistä haluaisitte lukea?

tiistai 1. maaliskuuta 2011

Helmikuun yhteenveto

Sitten olisikin aika tehdä vähän yhteenvetoa! Helmikuun tuloksena on -5kg ekan ryhmän kokoontumisesta 8.2.2011, josta siis eka oli keventelyviikko ja kaksi ene-viikkoa. Yhteenvedon ajattelin kasata ainakin vielä kerran kuukaudessa, sillä enestä ei aina niin kauheasti ole raportoitavaa. Alla hieman HeiaHeian piirtelemää painokäyrää.

ENE-dieetti on sujunut melkolailla kohtalaisesti. Pussiruuista olen löytänyt muutaman "maistuvan" vaihtoehdon, joita pääsääntöisesti käytän. Näistä varmaan lisää omana postauksenaan. Vihannesten käyttö on joinain päivinä jäänyt ja säännöllisen ateriarytmin pitäminen ei ole aina ollut helppoa. Juomisessa olen onnistunut ja usein mennäänkin hyvin yli minimiksi suositellut kahden litran.

Yllä HeiaHeian kaaviota liikunnasta. En saanutkaan näkyviin sellaista kaaviota koko kuukaudesta kuin olisin halunnut, joten tällaisella nyt mennään. HeiaHeiaan liityin siis 8.2, joten viikon (mahdolliset) liikunna puuttuvat tuosta. EN muista liikuinko silloin. Liikuntaa on todella paljon minulle, sillä perusoletamuksena en liiku yhtään. Viime vuonna ihastuin zumbaan ja viime syksynä kävinkin siinä jo suunnilleen kerran viikkoon. Mutta siinä liikunnat, olen tyytyväinen liikuntamääriin. Mutta hetkinen, taisin "innostua" venyttelyhaasteesta? Ja ainoana venyttelynä toimivat balance-tunnit... o.O Tässä on ryhdistäytymisen paikka. Aion siis toteuttaa tuon venyttelyhaasteen joka kuukausi.

Fiilis on ollut hyvä. Toisten kuule olevan ketoosissa tosi energisiä, mutta minä en kyllä ole ollut. Huomaan myös väsyväni zumbassa ehkä hieman aiempaa helpommin. Viikonloppuna olin kuolemanväsynyt, kun nukuin useamman yön huonosti (ja liian vähän). Maaliskuussa aionkin pitää jonkinlaista kirjaa nukkumisestani. Tarvitsen paljon unta, mutta usein yöt jäävät lyhyiksi. Tähän yritän nyt panostaa. Motivaatio on edelleen kohdallaan ja tavoitteet kirkkaana mielessä. Kaikkineen hyvä helmikuu.

ENE-ryhmä 4/14

-2,7kg. MIINUS KAKSI PILKKU SEITSEMÄN KILOA!!!

Minulla oli koko ryhmän ajan varmasti jonkinlainen hölmö virne naamallani, sillä on vähän vaikeuksia uskoa, että olen alittanut 120kg rajapyykin. Uusi kymmenluku, ja olen jo nyt niin lähellä kahden vuoden takaista painoani. Tämä on ihan uskomatonta :))

Tänään ryhmässä ei ollutkaan psykologia, vaan puhuimme syömisketjusta ja sen tunnistamisesta. Taidan tehdä aiheesta ihan oman postauksensa. Tänään/huomenna vuorossa helmikuun yhteenvetoa.

maanantai 28. helmikuuta 2011

Palkintoprenikka


Sain ihanalta Tiitulalta tällaisen palkinnon! Palkinnon mukana tulee myös muutama kysymys, joihin tulisi vastata. Tiitula on bloggaillut samaan aikaan kuin minä silloin ekaa kertaa ja silloin jo hänen bloginsa oli minulle valtaisa inspiraation lähde. Niinpä palkinto tuntuu kahta makoisammalta! Tiitulan bloginimi huvittaa minua myös siitä syystä, että osa ihmisistä kutsuu minua Tiituksi :))

Milloin aloitit blogisi?
Tämän blogin aloitin 6.2.2011, eli vain muutama viikko sitten. Aiemmin olen blogannut samasta aiheesta vuonna 2009 (Painonvartija-aikaani siis). Pidin tuolloin blogia toisella nimimerkillä.

Mistä kirjoitat blogissasi ja mitä kaikkea blogisi käsittelee?
Laihdutusta ja ja toivottavasti laihtumista. Mahdollisesti myös lapsettomuutta. Yksi postaus aiheesta on, en tiedä tullaanko aihetta sivuamaan tulevaisuudessa.

Mikä seikka tekee blogistasi erityisen verrattuna muihin?
Kun hain blogeja ENED-diettistä googlella ja Blogilistalta, löysin vain yhden. Sekin koski Cambridge-kuuria, osittaista sellaista. Blogeja tästä aihepiiristä ei tunnu olevan, joten kai tämä on sillä lailla erikoinen. Laihdutusblogeja on mielin määrin, mutta ENEd-blogeja tietääkseni vain tämä (ja jos tiedätte muita niin on velvollisuus vinkata! :)).

Mikä sai sinut aloittamaan blogin kirjoittamisen?
Aikanaan silloin se, että halusin oman blogin. Luen paljon blogeja ja halusin paikan johon vuodattaa laihdutuksestani. Mielestäni se on erityisen palkitsevaa silloin, kun joku myös lukee ja kommentoi juttuja. Yritin myös toisenlaista bloggaamista Make me up!:n kanssa, mutta se sujuu hivenen nihkeästi. Tosin nyt on parikin meikkijuttua sinne mielessä... Taitaa laihdutusbloggaaminen vaan olla enemmän se mun juttu.

Mitä haluaisit muuttaa blogissasi?
Juuri nyt en mitään.

Tallinna oli tosi let's go!

Buenostardesta vaan kaikille, voisin sanoa erään valloittavan sketsihahmon tavoin! :) Olen reissannut viikonlopun Tallinnassa ja palannut viime yönä kotiin. Reissu oli sovittu jo paljon ennen kuin enen aloituksesta tiesinkään, muuten en ehkä olisi lähtenyt. Matkassa oli mukavata, mutta ilman eneä olisi ollut vielä paljon mukavampaa. Kerran poikkesin enestä vieraammassa seurueessa ollessamme, söin laivalla perunaviipaleita maksimissaan noin yhden kokonaisen perunan verran. Reissussa kaikki yhdessäolo ja sosiaalinen kanssakäyminen liittyi aikalailla kiinteästi siihen, kun mentiin koko porukalla syömään :/

Perjantaina laivalla menimme syömään buffetiin. Minä hyödynsin salaattipöytää ja pepsi max-hanaa ahkerasti :) Söin siis porkkanaraastetta, tomaattia, kurkkua ja salaattia. Voi olla, että porkkanaraaste sai kalorit menemään yli sen sadan (enellähän kasviksia saa siis syösä 100kcal/vrk), mutta en minä porkkanaraasteella ole tällaiseksi lihonut.

Perjantai-iltana kävimme myös ostoksilla. Se oli jo tuskallista. Ruokapaikkoja kaikkialla, en mennyt porukan mukana syömään vaan kiertelin yksikseni. Kävin Prismassa ostamassa itselleni juotavaa. Vaikein paikka oli hyllyssä näkemäni tummaa suklaata oleva Bounty-patukka, mutta en ostanut. Olin tosi ylpeä itsestäni illalla, vaikka silti v*tutti kuin pientä oravaa. Lauantaina olin perjantaista viisastunut, enkä lähtenyt ostoksille muiden mukana. Sunnuntaina paluulaivalla olimme taas buffetissa, tälla kertaa hieman eri seurueessa. Siinä seurue kiinnitti kovasti huomiota vain salaatinsyöntiini, ja nolostuin tosissaan. Koitin siinä selitellä, että en mä oikein noista laivan liharuuista välitä ja joo, ei ne kalatkaan oikein ole mun juttu... Siltikään aiheen vaihto ei onnistunut, ja niinpä hain perunoita jotta sain ihmiset hiljaiseksi. Otin vähän ja pääsin sosiaalisesti kiusallisesta tilanteesta. Ärsytti jälkeenpäin suunnattomasti, mutta toisaalta tuntuu, että tein oikein itseäni kohtaan enkä nolostunut enempää.

Voi siis olla, että ketoosi ei ole kovin vahva porkkanaraasteen ja perunan takia, huomenna vaaka näyttää tuomion. Kaikkineen olen silti todella tyytyväinen itseeni, miten suoriuduin viikonlopusta. Tästä on hyvä jatkaa.

tiistai 22. helmikuuta 2011

ENE-ryhmä 3/14

Paino 122,5kg eli pudotusta 1,1kg. Hieno pudotus viikossa, mutta ensimmäinen reaktioni oli lähinnä "No et ole tosissasi!" Ekalle viikolle kyllä odotin suurempaa pudotusta, sillä yleensä silloin lähtee reilusti, useita kiloja. Edes kaksi. Toki asiaan vaikuttaa kohdallani se, että nesteet ovat jo lähteneet ennen ryhmää ja niin päin pois.

Poskeni ovat kaventuneet, sen huomaan jopa itse. Vanhempani asiasta huomauttivatkin :) Moni bloggari on nyt kirjoitellut siitä,kuinka ei haluaisi ihmisten huomauttavan laihtumisesta. Eräs tuttuni oli sellainen, että jos joku mainitsi hänelle laihtumisesta, niin hänen motivaationsa laihduttamiseen laski välittömästi (Olenhan jo laihtunut, kun huomataankin! Ei nyt tarvitse olla niin tiukkapipoinen tämän kanssa...). Itseäni se taas motivoi. Tuloksista huomauttaminen osoittaa, että tekemälläni työllä on näkyviä tuloksia ja että työtä kannattaa jatkaa.

Ensi viikon ryhmässä käsitellään lihavuuden psykologista puolta. Minulla on taas myös kotitehtävä, koskien tällä kertaa painohistoriaani. Milloin lihoin, milloin laihduin? Miksi lihoin/laihduin? Isoja juttuja pohdittavaksi, vaikka minulla on näihin vastaukset jo suurelta osin valmiina.

sunnuntai 20. helmikuuta 2011

Ensimmäinen liikuntatavoite onnistunut!

En tiedä paljonko on pudonnut, sen kertoo ryhmän vaaka tiistaina. Mutta jee, tänään zumbassa venyttelin molemmat etureidet seisaaltaan! :)) Olen myös huomannut, että jumpissa käyttämäni collegehousut eivät enää tahdo pysyä eivätkä kalsarit istu. Ainakin pahin turvotus on siis tiessään.

Nyt olen tosi onnellinen.

Painonpudotustavoite

Saimme ryhmästä kotitehtävän koskien painonpudotustavoitetta. Ryhmän kotitehtävät eivät aivan vastaa koululäksyjä, vaan ne ovat tällaisia pohdiskelua vaativia juttuja. Tässäkään tapauksessa pudotuksen ei tarvitse välttämättä olla lukuja, vaan se voi olla vaikkapa se vaatteiden hankkiminen normikaupasta.

Ensimmäisenä omalle kohdalleni tulivat mieleen nuo sivupalkkiinkin laittamani kymmenen kohtaa:
  • 1.painotavoite on painaa alle 122,5kg
  • 2.painotavoite on painaa alle 120kg
  • 3.painotavoite on painaa alle 118,5kg
  • 4.painotavoite on painaa alle 115kg
  • 5.painotavoite on painaa alle 112,5kg
  • 6.painotavoite on painaa alle 110kg
  • 7.painotavoite on painaa alle 107.6kg (siihen asti onnistuin painareissa)
  • 8.painotavoite on painaa alle 105kg
  • 9.painotavoite on painaa alle 102,5kg
  • 10.painotavoite on painaa kaksinumeroinen luku
Jollain symbolisella tavalla merkityksellisiä ovat tavoitteet kolme, seitsemän ja kymmenen. Painoin 118,6kg mennessäni naimisiin ja aloittaessani Painonvartijoissa. Sen alle pääseminen on jo todella hienoa ja muistan olon muuttuneen aina vain paremmaksi, mitä enemmän siitä alaspäin mentiin. Alin painoni painonvartijoissa oli tavoite seitsemän eli 107.6kg. Tavoite kymmenen, alle kaksinumeroinen luku, on varmasti kaikille yli satakiloisille merkityksellinen. Vaikka jokainen uudelle, alemmalle kymmenykselle siirtyminen tuntuu varmasti aivan mahtavalta, niin... Tuossa sadassa kilossa on vain sitä jotakin.

Salainen haaveeni onkin, että voisin kesällä painaa kaksinumeroisen luvun. Tiedostan silti, että se ei välttämättä ole aivan realistinen tavoite vielä kesäksi. Yritän myös välttää toivomasta liikaa, sillä en halua ladata enelle liian suuria paineita. Periaatteessa tuon tavoitetaulukon mukainen 2,5kg:n viikkopudotus saattaakin olla mahdollinen, joten jossitteluksi tämä menee :)) Mutta ellen kesällä, niin viimeistään koulun alkaessa haluaisin painaa maksimissaan 99kg. Välitavoitteita alle sadan mentäessä en ole keksinyt, sillä en voi kuvitella yhtään, miltä silloin tuntuu. Muistaisin ylittäneeni 95kg:n rajapyykin 2006. Haaveeni lopulliseksi painoksi on 63,9kg. Silloin olisin puolet siitä, mitä olin painavimmillani tammikuussa. En tiedä, toteutuuko noin alhainen paino koskaan, mutta se on haaveeni. Haluaisin puolittaa itseni.

Ei niin kilosidonnaisia tavoitteitakin minulla on. Haluaisin todella olla ainakin vaatekokoa 44, mieluummin tietysti alle. Tällä hetkellä housukokoni on 52, jonka senkin sopivuus oli aloittaessa mallista riippuvainen. Uudet housuni olivat juuri passelit, mutta vanhat saman koon housut olivat liian tiukan pidettäväksi. Olen siis käyttänyt yksiä housuja koko syksyn... :( Nyt nuo uudemmat housut alkavat olla löysät ja niihin täytyisi käydä hankkimassa vyö jostain. Haluaisin siis ostaa vaatteita muualtakin kuin Lindexin ja Elloksen läskiosastolta.

Haluaisin mahtua kouluni auditorioon istumaan myös pöydän kanssa. Auditorion penkkiin mahdun kyllä istumaan, mutta todella ahdasta on, jos molemmilla puolilla istuu joku. Edessä istuvan selkänojasta saa nostettua itselleen pöydän, aivan kuin myös vaikkapa junissa (jonka pöytä muuten mahtui niin juuri ja juuri eteen, mutta oli todella epämukava), mutta minä en mahdu siihen. En saa auditorion pöytää eteeni, vaikka miten väntelehtisin, sillä olen liian suuri istumaan sellaisessa välissä.

Millaisia tavoitteita teillä kanssapudottajilla on? Ja nanna, miten ystäväsi ene on sujunut? :))

torstai 17. helmikuuta 2011

Motivaatiotakki

Ulkoilupuku on yksi sellainen asia, jota en ole omistanut varmaan ala-asteen jälkeen. Yläasteella minulla oli karateseuran takki, mutta housut olivat liian pienet. Joskus kadehtien katson ihmisiä, jotka ovat hankkineet itselleen taas tyylikkäitä ulkoiluvaatteita, joilla kelpaa tallustella. Takkeja minulla tietenkin on, olisi melko lailla kylmä muuten näillä keleillä. Takkini on musta, eikä niin kaunis muutenkaan. Lindexiltä viime keväänä hankittu läskimalliston teltta. Minä pidän väreistä ja kaikesta pirteästä. Motivaatioksi googlasinkin takkeja, jollaisia voisin hankkia sitten, kun olen laiha ja oikeasti ulkoilen.
Esimerkiksi Raiskilla, Haltilla ja Torstailla on todella kauniita ulkoiluvaatteita, aina kokoon 44. Palkinto itselleni kesällä /ensi syksynä onkin, että toivottavasti mahdun ostamaan itselleni kauniin takin.
Myös muut liikuntavaatteet ovat joko liian pienen kokoisia tai nuolevat ihraa niin että nolottaa. Haluaisin myös mukavat, joustavat ja värikkäät treenivaatteet. Nekin saan itselleni luvan kanssa ostaa, kunhan oikeat sattuvat kohdalle. Kuitenkin tämäkin hankinta tehdään aikaisintaan kesällä. [pessimistin välihuomautus] Kannattaisi varmaan ostaa noita vasta vaikka syksyllä, kun näkee onko pudotettu paino pysynyt poissa.[/pessimistin välihuomautus]

Kuitenkin surffaillessani löysin vahingossa unelmieni takin! Helly Hansenin takki, joka maksaa normaalisti 249€ (joo en ole edes tajunnut, että tuon hintaisia takkeja tehdään...!). Tällä kertaa se oli 70€ poistomyynnissä, punaisena koossa M. Unelmieni takki jää verkkokauppaan, sillä ei ole toivoakaan mahtua M-kokoon vielä hetkeen (jos ikinä, sillä rintavarustusta on liiaksi). Kuva unelmasta kuitenkin alla:
Motivaatiokuvat onnistuivat tehtävässään, motivoivat muutokseen. Tätä takkia palaan katselemaan, kun ihra ketuttaa. Ensi ryhmään minun pitää pohtia painonpudotustavoitettani, useilta eri kantilta. Vaatteiden ostaminen normikaupasta on ehdottomasti yksi niitä. Nyt on hyvä fiilis ja motivaatio huipussaan! :))

tiistai 15. helmikuuta 2011

ENE-ryhmä 2/14

Tänään takana toinen ryhmä. Paino oli kuin olikin laskenut 1,2kg. Todella mukavaa! Reippaasti suurempiakin pudotuksia oli ryhmässä saatu, mutta en mieti sitä. BMIkin on taas uudella, vähän vähemmän karmaisevalla tasolla! Nyt ne tositoimet sitten alkavat, varsinainen ene. Kymmenen viikkoa, 70 päivää, 350 pussia. Nice... :)) Tavoitteet ovat kirkkaana mielessä. Juuri katselin kaihoten hienoja ulkoiluvaatteita, jollaisissa ei valmisteta lähellekään minun kokoani. Ehkä jo ensi syksynä tai keväänä? Voisinkin näistä "sitten kun olen laiha"-jutuista kirjoitella ihan omassa postauksessaan, sillä niitähän riittää.

Ensimmäinen viikko on kuulemma se rankin, päivät kolme ja neljä pahimmat. Toivotaan, ettei isompia heikotuksia iske. Kun olin sen yhden viikon enellä, ei minulle tullut kuin vähän väsynyt olo aika ajoin. Toivottavasti pääsen yhtä helpolla nyt. Tänään minuun ensimmäinen iski epätoivo ajan suhteen, noin pitkä aika! Luulen, että olisi ollut parempi saada tietää ryhmän alusta oikeasti vähän aiemmin, niin olisin ehtinyt pohtia ja prosessoida nämä jutut. Nyt on ollut viikko aikaa. Ei silti sovi valittaa, sillä ryhmään pääseminen nyt on varmaan parasta, mitä nyt voi tapahtua. Olen onnekas. Ryhmässä ei tänään erikoista, puhuttu vielä alkavasta enestä ja käytännöistä.

Tänään on syöty ja maisteltu ne viimeiset ehtoolliset. Ja harva oli oikeasti niin hyvää kuin mielikuvissa. Niinkuin aina ennenkin. Ei ehkä fiksuin veto, mutta sallittu "repsahdus" ennen on varmasti parempi kuin lipsuminen enen aikana. Tarkoituksena on pitää nollatoleranssi dieetistä lipsumisissa, toivottavasti se pitää. Ketoosin voi tuhota melko pienellä ja uudelleen kunnon ketoosiin pääseminen kestää sen 3-4 päivää.

Motivaatio on korkealla ja matkaan nokka pystyssä kohti uusia pettymyksiä! :))

maanantai 14. helmikuuta 2011

Hermostusta ilmassa

Pian on keventelyviikko takana. Osittain kevennellen, osittain pirtelöitä maistellen ja osittain ruuasta nautiskellen. Alkuviikko meni hyvin ruokaisissa tunnelmissa, söin nimittäin muutamankin "viimeisen ehtoollisen" :) Ei silti ylilyöntejä. Noita Nutreja olen maistellut ja pari mukiinmenevää löytänyt. Samoin Allevolta on löytynyt pari. Kaupasta kävin hamstraamassa Nutrilett suklaata, sillä yksi 15kpl laatikko maksaa siellä tällä hetkellä 14,90€. Normaalisti nuo on parin kympin päälle, netistä halvin löytämäni oli 16,90€.

Tänään minuun on iskenyt hermostuneisuus ja jännitys, varsinainen hermostus. Entä, jos paino ei olekaan pudonnut tällä viikolla? Järkevästi ajattelen, että mitä sitten. Tiedän, etten ole sortunut ylilyönteihin ja että olen kiinnittänyt huomiota annoksiini. Tiedän myös, ettei pieni tuuli venettä keikauta, sillä nyt se pudotus vasta alkaakin. Kuitenkin hermostuttaa.

Myöskin pieni, sitkeä ja epäluuloinen hyypiö on ilmestynyt korvamadoksi ja ajatuksiin. Vanha kunnon lannistaja. "Ei tämä onnistu, näinkö helposti luulet sen käyvän? Ei onneen ole oikotietä! Tämä on ainoa mahdollisuutesi ryhmään, ja ihan takuulla ryssit sen! Viikon kestit viimeksi ja nyt muka kymmenen!" Ja tällaista tuttua rataa :(

Toki nyt on sanottava, että motivaatio on korkealla ja ehdottoman kohdallaan. Laihdutus on avointa ja mieheni on tukemassa ja tsemppaamassa paljon aktiivisemmin kuin viimeksi painariaikaan. Olen varmasti myös sallinut hänen olla enemmän osallisena kuin viimeksi. Uskon, että avoimuus on valttia. Osa koulukavereistani tietää tulevasta, töissä jo lähes kaikki tietävät. Eipähän tarvitse piilotella naminami-Nutrilettejaan ;) Fiilis on nyt sama, kuin tupakanpolton lopettaessani. Lakossa olin ennen ollut sata kertaa, mutta silloin tiesin, että nyt sen teen. Toivottavasti tämä fiilis enteilee nytkin mahtavaa lopputulosta.

torstai 10. helmikuuta 2011

Liikuntatavoitteita

Tuonne sivupalkkiin on nyt ilmestynyt seuraavat kymmenen painotavoitettani, jotka ovat melkein aina kahden ja puolen kilon välein. Liikuntatavoitteita listasin sinne nyt viisi.

Haluaisin pystyä kävelemään koulussa portaat hengästymättä.

Koulussani luokkahuoneet ovat enimmillään neljässä kerroksessa. Neljänteen kerrokseen menen aina hissillä, kolmannen kerroksen luokkiin kävelen jos ei ole heti mentävä tunnille. Kun kävelen kolmanteen, puuskutan jonkinmoisen tovin perillä ollessani. Niin paljon, etten pysty peittämään sitä. Yleensä kävellen kulkiessani keksinkin itselleni wc-käynnin, laukunpenkomisen tai muun yksinäisen tapahtuman puuskutuksen ajaksi. Aina tämä ei onnistu ja silloin nolottaa.

Haluaisin pystyä tekemään kaikki balance-tunnin liikkeet ilman, että läski on tiellä.

Balancessa tehdään jonkin verran keskivartaloharjoitteita ja ja paljon venytyksiä. Olen kuitenkin liian lihava venyttelemään, sillä suuressa osassa venytyksiä läski estää liikkeen tekemisen kunnolla ja joudun soveltamaan.

Haluaisin mahtua kuntosalin "dippiin" myös laitteen ollessa kapeammassa asennossa.

Kuntosalilla on tällainen laite, dipiksi sitä muistaakseni kutsuttiin. Joka tapauksessa siinä on kaksi mahdollista säätöä käsille (siinä seisotaan keskellä ja kahvat tulevat sivulta vartalon viereen), kapeampi ja leveämpi. Kapeammalla asetuksella en mahdu käyttämään laitetta, sillä se ottaa kiinni kylkiini ja lantioon. Tämän toivon muuttuvan joskus.

Haluaisin pystyä tekemään etureiden venytyksen seisaaltaan.

Tällä hetkellä se ei onnistu.
Haluaisin pystyä punnertamaan yhden punnerruksen polvet maassa.

Nyt en jaksa, mutta olen aikanaan punnertanut kymmeniä "miesten punnerruksiakin". Tätä kohti tähdätään.

Ei yhtään lapsellista!

Otsikoiden keksiminen on aina hankalaa ja nyt voin kyllä ylpeänä onnitella itseäni. Otsikkohan on oikea ironian riemuvoitto.

Olen siis lapseton, oman tahtoni vastaisesti. Mieheni kanssa annoimme lapselle luvan tulla vähän reilu kaksi vuotta sitten, mutta haikaraa ei ole kuulunut. Kuukautiskierto on minulla ollut aina aivan mitä sattuu, riippumatta siitä paljonko painoa on ollut. Kierto oli siis yhtä sekaisin painaessani 80kg kuin nyt. Kiertoa on tasoitettu vuosien varrella e-pillereillä ja keltarauhashormonikuurein. Olen aina sisimmässäni pelännyt lapsettomuutta kuukautiskierron hankaluuksista johtuen ja tässä sitä ollaan.

Viime kesänä lasta yritettiin alulle hormonihoidoin kahden kierron ajan. Kun tulosta ei tullut, gynekologini halusi lisätä settiin vielä pistokset. Sivuvaikutukset hormoneista olivat varsinkin mielialatasolla melkoiset, aivan kuin lapsettomuus itsessään ei mielenterveyttä koettelisi. Meitä ei siis tässä vaiheessa oltu tutkittu millään lailla, mutta oletuksena on hankaluuksien johtuvan minusta ja siitä, etten ovuloi.

En halunnut alkaa pistää vielä yhtä hormonia ennen kuin meitä olisi tutkittu. En halunnut olla koekaniinina, että "tepsisiköhän tämä" kun ei edes varmaa tietoa ollut siitä, mitä oltiin hoitamassa. Gyne kirjoitti miehelle lähetteen treffeille purkin kanssa, mutta lähetettä julkiselle puolelle hän ei meille suostunut kirjoittamaan. Syynä se, että kaikkea ei ole kokeiltu, mitä avopuolella voidaan kokeilla. Minä halusin kuitenkin tutkimuksiin, jotta sitten tiedettäisiin, missä vika on ja sitä mukaa tapa, miten sitä hoidetaan. Oman tuloksensa kertoisi sekin, jos mitään fysiologista vikaa ei ole.

Hakeuduimme minun tahdostani lokakuussa yksityiselle klinikalle. Sieltä vastaus oli, että he eivät voi hoitaa meitä, sillä minä olen liian lihava. Hoitoonpäästäksemme minun pitäisi pystyä pudottamaan painoni ainakin 95 kiloon. Koitin selittää, minkä järkytykseltäni kykenin, että minulle on aivan sama, pääsenkö lapsettomuushoitoihin nyt, jos niitä sattuisin tarvitsemaan. Haluaisin vain ne tutkimukset. Niitä ei kuitenkaan herunut.

Klinikan lääkäri kirjoitti minulle lähetteen sairaalan painopoliklinikalle, jonne sain ajan välipäiville. 10.1 kävin ravitsemusterapeutilla ja nyt pääsinkin peruutuspaikalla ryhmään. Tähän ryhmään on nyt ladattu suunnattomasti toivoa. Jos vika onkin siinä, että olen liian lihava... Ryhmän myötä laihdun ja toivottavasti myös raskaudun. Mikäli raskaus ei ala, toivon pääseväni julkiselle puolella tutkimuksiin ryhmän kautta tai muuten. Niin tai näin, jotenkin tämän asian on kesän tullen pakko edetä.

keskiviikko 9. helmikuuta 2011

HeiaHeia

HeiaHeia on saanut näkyvyyttä (tai ainakin minä olen tämän huomannut) lähinnä Facebookin kautta. Ihmiset merkkailevat treenejään palveluun ja julkaisevat niitä seinällään. HeiaHeia on siis eräänlainen virtuaalinen liikuntapäiväkirja. Se muun muassa laskee viikon aikana liikutut tunnit ja liikuntakerrat. Lisäksi sinne voi asettaa itselleen tavoitteita ja seurata niiden toteutumista. Itse rekisteröidyin palveluun juuri äsken, joten sen toiminta on minulle vielä melkoisen outoa.

Ajattelin kuitenkin tehdä näin alusta asti viikoittaisia yhteenvetoja monen muun bloggarin tavoin. Yhteenvedoissa ajattelin käydä läpi painon muutoksien lisäksi ainakin liikunnassa ja ruokavaliossa onnistumisen sekä muuten fiilikset viikosta. Ainakin nyt kevään ajan minun viikkoni tulee poikkeamaan kalenteriviikosta ryhmän takia; on jotenkin helpompi ajatella, että aina viikon vaihtuessa punnitaan. Elää tavallaan punnituksesta toiseen tällä saralla. Olen myös suunnitellut jossain vaiheessa laittavani blogiin itselleni motivaatiokuvia, kunhan on sellaisia kuvia joista jo eroa näkee :)

Onko kellään kokemuksia tuosta HeiaHeiasta? Mitä te toivoisitte yhteenvetoon sisällytettävän tai mitä muuten haluaisitte tästä bloggarista tietää?

tiistai 8. helmikuuta 2011

ENE-ryhmä 1/14

Tänään oli sitten ensimmäinen ryhmän tapaaminen. Toisin kuin pelkäsin, kaikki ryhmäläiset eivät olleet 65+ ja menossa lonkkaleikkaukseen ;) Yllätyksenä minulle tuli se, että miehiä ja naisia oli melkoisen tasapuolisesti. Ikähaarukkakin oli melko tasainen, vaikka vanhempaa västöä oli kuitenkin nuorta enemmän.

Tapaamisia on kevään kuluessa 14kpl ja sitten vielä kontrolli vuoden kuluttua. Tapaamisissa on aina joku teema ja ne kestävät tunnin. Vieraita on satunnaisesti, tulossa mm. ravitsemusterapeutti, lääkäri, fysioterapeutti ja psykologi. Omaa pohdintaa pitää harrastaa, jotta muutoksista tulisi pysyviä. Seuraava viikko, alkaen siis huomisesta, menee nyt kevennetyllä ruokavaliolla ja varsinainen ENE alkaa 16.2 eli ensi viikon keskiviikkona. ENEn viimeinen päivä on 26.4. Nyt siis vain katselemaan pussitarjontaa ja vertailemaan hintoja ensi viikkoa varten.

Tänään olin vesijuoksemassa 1h 15min, mukavaa oli. Huomenna vuorossa ovat Zumba ja Balance, joista tykkään kovin. Torstaina uutena kokeilen Afrodancea, joka vaikuttaa todella mukavalta. Mietin, että voisi olla järkevää pyytää saliohjaajia tekemään minulle lihaksistoa ylläpitävän saliohjelman (no ha ha, mikä saliohjelma ei muka niin tee :D) ENEä silmällä pitäen. Ideaaleintahan tietenkin olisi, että paino ei nimenomaan lähtisi lihaksista, vaikka lihaskatoakin varmasti tapahtuu.

-Verililjapuu

P.S. Bongasin Pudotuspeli-blogista venyttelyhaasteen, joka taas oli bongattu Voimaa hoitsulle blogista. Tähän suunnittelin lähteväni mukaan :)

maanantai 7. helmikuuta 2011

ENE-dieetistä yleensä

Kopioin suoraan Duodecimin Terveyskirjastosta pätkiä lyhyestä ENE- tietopaketista:

ENE-dieetti on erittäin niukkaenergiainen dieetti, jota voidaan käyttää lihavuuden hoidossa silloin kun painoindeksi on yli 30. Dieetistä käytetään myös VLCD (Very Low Calorie Diet) -nimitystä.

ENE, ENED, VLCD tarkoittavat siis kaikki samaa asiaa. Useimmiten olen huomannut käytettävän joko ENE tai VLCD nimityksiä. Tarkoituksena on siis saada sen verran vähän hiilihydraatteja ja energiaa, että keho menee ketoosiin. Myös karppaajat tavoittelevat ketoosia.

ENE-dieetissä käytetään ruuan tilalla ravintovalmistetta, joka sisältää tarpeelliset suojaravintoaineet ja jota käyttämällä energian saanti voidaan vähentää erittäin niukaksi, jolloin se sisältää vain noin 1700–2500 kJ eli 400–600 kcal päivässä. Elimistö menee paastotilaan, nälän tunne häviää ja laihtuminen on erittäin nopeaa.

ENE- tuotteita ovat Dietta-Mini®, Nutrilett®, Nutrifast®, Modifast®, Naturdiet®, Allevo® ja Cambridge®.

Tästä löytyy googlaamalla keskustelua ja mielipiteitä vaikka ja miten paljon. Paljon ihmisiä on ehdottomasti moista kikkailua vastaan, pääosin argumentilla "kuinka terveellistä on muka juoda ravinnokseen vain kaikenmoisia E-lisäainelitkuja ja mitä siinä sitten oppii" tai vastaavasti "lihavat etsivät taas oikotietä onneen". Terveellisyyteen luotan sikäli, että nämä ovat tutkittuja valmisteita, ene ei ole mikään uusi muodikas juttu. Ja en kyllä nää näitä oikotienä onneen, sen verran rankkaa tulee olemaan.

Itse aion käyttää ainakin Nutrilettin suklaa-pirtelöä, ja etsiä siihen toivottavasti jotain muutakin makua rinnalle. Tähän mennessä maistelemistani suurin osa maistuu soijajauholle, eli todella iso yöks. Tuon suklaan etu on siinä, että se ei maistu millekään. Ei suklaalle eikä muullekaan. Se on siis suhteelisen kivuton kulauttaa kurkkuunsa maistelematta sen kummemmin. Allevon mustikka-mansikka on myös ihan ok makuista, mutta siinä mukana olevat mustikan kuoret tökkäävät helposti juomisen.
ENE-dieettiä käytetään hoidon alussa yhtäjaksoisesti ainoana ravinnonlähteenä (vähäenergiaisia vihanneksia ja juureksia voi syödä) 6–12 viikkoa, enintään 16 viikkoa. Jakson pituus riippuu liikapainon määrästä.
Tässä sairaalan ENE-ryhmässä noita käytetään siis kymmenen viikkoa. Tässä kohtaa lienee hyvä tarkentaa, että esimerkiksi patukat ja valmiit juomat eivät kuulu tähän ollenkaan, ainoastaan nuo vlcd-pussiruuat. Patukoissa ja juomissa on kaloreita yleensä kaksinkertaisesti pusseihin nähden. Vähäkalorisia kasviksia rajatusti.
ENE-dieetin aikana laihdutaan tavallisesti 1,5–2,5 kg viikossa, ja 8–16 viikon aikana keskimäärin 15–21 kg.
Ravitsemusterapeutti heitti, että keskiverto nainen voisi laihtua jopa 30kg. En ollenkaan tiedä, millaisia tavoitteita on mahdollista ja järkevää asettaa, mielenkiinnolla odotan josko tämä asia huomenna hieman selvenisi.
ENE-dieetin sivuvaikutuksia voivat olla ihon kuivuminen, palelu ja tilapäinen hiusten harveneminen, koska hiusaiheet ovat lepotilassa paastossa. Joskus on dieetin lopettamisen jälkeen todettu sappikivikohtaus. Ylipainoon voi sinällään liittyä sappikiviä ja jos normaaliruokaan siirtyminen ENE-dieetin jälkeen ei tapahdu asteittain, niin se lisää sappikivikohtauksen riskiä.
Ollessani sen viikon ENEllä, huomasin loppuviikosta ihon kuivumisen käsissä. Yleensäkin käteni ovat kuivin osa minussa, muuten iho on rasvainen sekaiho. Ei siis periaatteessa ollenkaan harmittaisi, jos vähän iho kuivuisikin :) Lisäisin listaan myös sen ketoosin mauan ja hajun, hyi olkoon kun voi syyssä maistua happamalle. Jos minusta olisi piirretty silloin sarjakuvaa, olisi suustani leijaillut vihreä savu löyhkän merkiksi. Toisilla haju puskee kuulemma myös ihosta läpi, minulla ei ainakaan vielä käynyt niin (eikä toivottavsti käykään).

sunnuntai 6. helmikuuta 2011

Edellinen laihdutus Painonvartijoissa

Tuo nimi on minusta kamala, Painonvartijat. Vartioimme kohonnutta painoasi, hah hah haa. Englanninkielinen Weightwatchers on mielestäni asteen positiivisempi, ja itse olisin ehkäpä kääntänyt sen vaikkapa Painontarkkailijoiksi. Toki painon tarkkailulla tarkoitettaneen Suomessa painon tarkkailua niin, ettei se pääsisi nousemaan. Painonvartijoissahan painoa yritetään aktiivisesti  pudottaa. Mutta se mielikuvistani tällä erää, lähtee taas asia lapasesta.

Aloitin Painonvartijoissa ystäväni kanssa niin, että meitä aloitti kaikkineen kolme samalta työpaikalta yhtäaikaa. Se oli helppo tapa aloittaa ja sikäli oli mukavaa, ettei tarvinnut työpaikalla arastella pisteiden merkkailua. Kävimme ystäväni kanssa painareissa puoli vuotta, kunnes yhtenä kertana vain sanottiin, että valitettavasti tämä ryhmä loppuu nyt tähän. Uskoin pärjääväni itsekseni jotenkin, mutta mietin myös toisen paikkakunnan ryhmään siirtymistä. Ystäväni lopetti pisteiden laskun (oli oikeastaan lopettanut jo aiemmin) ja minä jatkoin vielä tovin, mutta yksin se sitten vain jäi.

Painonvartijoiden pisteissä oli se hyvä puoli, että tulkinnan varaa ei juuri jäänyt. Ostajan oppaasta saattoi suoraan tarkistaa tuotteen pisteet ja laskimella sai tsekattua nekin, joita ei oppaasta löytynyt. Nettipäivyrit ja kaloreiden laskeminen ei muuten ole mun juttu, mutta jostain syystä pisteitä oli helppo laskea. Viikottainen (maksullinen) vaaka oli hyvä asia, sillä olen sellainen ihminen, joka tarvitsee "isonveljen" valvomaan. Tukea ryhmästä en niinkään koe saaneeni. Tietenkin ne tsemppipuheet kolahtivat ja joskus kannustivatkin, mutta suurin tuki oli ystäväni. Muihin ryhmäläisiin en tutustunut. Myös osa Painonvartijoiden omista, ryhmistä ostettavista tuotteista oli hyviä.

Negatiivista oli se, että söin kyllästymiseen asti samoja ruokia, niitä joissa oli vähän pisteitä. Elovenan hetki-puuro, sokeroimaton mehukeitto ja Valion ProFeel jogurtti ovat vieläkin sellaisia, joita en pysty syömään. En siis oppinut mitään kohtuullisista annoksista enkä tasaisesta ruokailurytmistä. En todellakaan oppinut syömään kohtuudella kaikkea, vaan söin paljon sitä, missä oli vähän pisteitä.