Palkintoprenikka

Sain ihanalta Tiitulalta tällaisen palkinnon! Palkinnon mukana tulee myös muutama kysymys, joihin tulisi vastata. Tiitula on bloggaillut samaan aikaan kuin minä silloin ekaa kertaa ja silloin jo hänen bloginsa oli minulle valtaisa inspiraation lähde. Niinpä palkinto tuntuu kahta makoisammalta! Tiitulan bloginimi huvittaa minua myös siitä syystä, että osa ihmisistä kutsuu minua Tiituksi :))

Milloin aloitit blogisi?
Tämän blogin aloitin 6.2.2011, eli vain muutama viikko sitten. Aiemmin olen blogannut samasta aiheesta vuonna 2009 (Painonvartija-aikaani siis). Pidin tuolloin blogia toisella nimimerkillä.

Mistä kirjoitat blogissasi ja mitä kaikkea blogisi käsittelee?
Laihdutusta ja ja toivottavasti laihtumista. Mahdollisesti myös lapsettomuutta. Yksi postaus aiheesta on, en tiedä tullaanko aihetta sivuamaan tulevaisuudessa.

Mikä seikka tekee blogistasi erityisen verrattuna muihin?
Kun hain blogeja ENED-diettistä googlella ja Blogilistalta, löysin vain yhden. Sekin koski Cambridge-kuuria, osittaista sellaista. Blogeja tästä aihepiiristä ei tunnu olevan, joten kai tämä on sillä lailla erikoinen. Laihdutusblogeja on mielin määrin, mutta ENEd-blogeja tietääkseni vain tämä (ja jos tiedätte muita niin on velvollisuus vinkata! :)).

Mikä sai sinut aloittamaan blogin kirjoittamisen?
Aikanaan silloin se, että halusin oman blogin. Luen paljon blogeja ja halusin paikan johon vuodattaa laihdutuksestani. Mielestäni se on erityisen palkitsevaa silloin, kun joku myös lukee ja kommentoi juttuja. Yritin myös toisenlaista bloggaamista Make me up!:n kanssa, mutta se sujuu hivenen nihkeästi. Tosin nyt on parikin meikkijuttua sinne mielessä... Taitaa laihdutusbloggaaminen vaan olla enemmän se mun juttu.

Mitä haluaisit muuttaa blogissasi?
Juuri nyt en mitään.

Tallinna oli tosi let's go!

Buenostardesta vaan kaikille, voisin sanoa erään valloittavan sketsihahmon tavoin! :) Olen reissannut viikonlopun Tallinnassa ja palannut viime yönä kotiin. Reissu oli sovittu jo paljon ennen kuin enen aloituksesta tiesinkään, muuten en ehkä olisi lähtenyt. Matkassa oli mukavata, mutta ilman eneä olisi ollut vielä paljon mukavampaa. Kerran poikkesin enestä vieraammassa seurueessa ollessamme, söin laivalla perunaviipaleita maksimissaan noin yhden kokonaisen perunan verran. Reissussa kaikki yhdessäolo ja sosiaalinen kanssakäyminen liittyi aikalailla kiinteästi siihen, kun mentiin koko porukalla syömään :/

Perjantaina laivalla menimme syömään buffetiin. Minä hyödynsin salaattipöytää ja pepsi max-hanaa ahkerasti :) Söin siis porkkanaraastetta, tomaattia, kurkkua ja salaattia. Voi olla, että porkkanaraaste sai kalorit menemään yli sen sadan (enellähän kasviksia saa siis syösä 100kcal/vrk), mutta en minä porkkanaraasteella ole tällaiseksi lihonut.

Perjantai-iltana kävimme myös ostoksilla. Se oli jo tuskallista. Ruokapaikkoja kaikkialla, en mennyt porukan mukana syömään vaan kiertelin yksikseni. Kävin Prismassa ostamassa itselleni juotavaa. Vaikein paikka oli hyllyssä näkemäni tummaa suklaata oleva Bounty-patukka, mutta en ostanut. Olin tosi ylpeä itsestäni illalla, vaikka silti v*tutti kuin pientä oravaa. Lauantaina olin perjantaista viisastunut, enkä lähtenyt ostoksille muiden mukana. Sunnuntaina paluulaivalla olimme taas buffetissa, tälla kertaa hieman eri seurueessa. Siinä seurue kiinnitti kovasti huomiota vain salaatinsyöntiini, ja nolostuin tosissaan. Koitin siinä selitellä, että en mä oikein noista laivan liharuuista välitä ja joo, ei ne kalatkaan oikein ole mun juttu... Siltikään aiheen vaihto ei onnistunut, ja niinpä hain perunoita jotta sain ihmiset hiljaiseksi. Otin vähän ja pääsin sosiaalisesti kiusallisesta tilanteesta. Ärsytti jälkeenpäin suunnattomasti, mutta toisaalta tuntuu, että tein oikein itseäni kohtaan enkä nolostunut enempää.

Voi siis olla, että ketoosi ei ole kovin vahva porkkanaraasteen ja perunan takia, huomenna vaaka näyttää tuomion. Kaikkineen olen silti todella tyytyväinen itseeni, miten suoriuduin viikonlopusta. Tästä on hyvä jatkaa.

ENE-ryhmä 3/14

Paino 122,5kg eli pudotusta 1,1kg. Hieno pudotus viikossa, mutta ensimmäinen reaktioni oli lähinnä "No et ole tosissasi!" Ekalle viikolle kyllä odotin suurempaa pudotusta, sillä yleensä silloin lähtee reilusti, useita kiloja. Edes kaksi. Toki asiaan vaikuttaa kohdallani se, että nesteet ovat jo lähteneet ennen ryhmää ja niin päin pois.

Poskeni ovat kaventuneet, sen huomaan jopa itse. Vanhempani asiasta huomauttivatkin :) Moni bloggari on nyt kirjoitellut siitä,kuinka ei haluaisi ihmisten huomauttavan laihtumisesta. Eräs tuttuni oli sellainen, että jos joku mainitsi hänelle laihtumisesta, niin hänen motivaationsa laihduttamiseen laski välittömästi (Olenhan jo laihtunut, kun huomataankin! Ei nyt tarvitse olla niin tiukkapipoinen tämän kanssa...). Itseäni se taas motivoi. Tuloksista huomauttaminen osoittaa, että tekemälläni työllä on näkyviä tuloksia ja että työtä kannattaa jatkaa.

Ensi viikon ryhmässä käsitellään lihavuuden psykologista puolta. Minulla on taas myös kotitehtävä, koskien tällä kertaa painohistoriaani. Milloin lihoin, milloin laihduin? Miksi lihoin/laihduin? Isoja juttuja pohdittavaksi, vaikka minulla on näihin vastaukset jo suurelta osin valmiina.

Ensimmäinen liikuntatavoite onnistunut!

En tiedä paljonko on pudonnut, sen kertoo ryhmän vaaka tiistaina. Mutta jee, tänään zumbassa venyttelin molemmat etureidet seisaaltaan! :)) Olen myös huomannut, että jumpissa käyttämäni collegehousut eivät enää tahdo pysyä eivätkä kalsarit istu. Ainakin pahin turvotus on siis tiessään.

Nyt olen tosi onnellinen.

Painonpudotustavoite

Saimme ryhmästä kotitehtävän koskien painonpudotustavoitetta. Ryhmän kotitehtävät eivät aivan vastaa koululäksyjä, vaan ne ovat tällaisia pohdiskelua vaativia juttuja. Tässäkään tapauksessa pudotuksen ei tarvitse välttämättä olla lukuja, vaan se voi olla vaikkapa se vaatteiden hankkiminen normikaupasta.

Ensimmäisenä omalle kohdalleni tulivat mieleen nuo sivupalkkiinkin laittamani kymmenen kohtaa:

• 1.painotavoite on painaa alle 122,5kg
• 2.painotavoite on painaa alle 120kg
• 3.painotavoite on painaa alle 118,5kg
  
• 4.painotavoite on painaa alle 115kg
• 5.painotavoite on painaa alle 112,5kg
• 6.painotavoite on painaa alle 110kg
• 7.painotavoite on painaa alle 107.6kg (siihen asti onnistuin painareissa)
• 8.painotavoite on painaa alle 105kg
• 9.painotavoite on painaa alle 102,5kg
• 10.painotavoite on painaa kaksinumeroinen luku

Jollain symbolisella tavalla merkityksellisiä ovat tavoitteet kolme, seitsemän ja kymmenen. Painoin 118,6kg mennessäni naimisiin ja aloittaessani Painonvartijoissa. Sen alle pääseminen on jo todella hienoa ja muistan olon muuttuneen aina vain paremmaksi, mitä enemmän siitä alaspäin mentiin. Alin painoni painonvartijoissa oli tavoite seitsemän eli 107.6kg. Tavoite kymmenen, alle kaksinumeroinen luku, on varmasti kaikille yli satakiloisille merkityksellinen. Vaikka jokainen uudelle, alemmalle kymmenykselle siirtyminen tuntuu varmasti aivan mahtavalta, niin... Tuossa sadassa kilossa on vain sitä jotakin.

Salainen haaveeni onkin, että voisin kesällä painaa kaksinumeroisen luvun. Tiedostan silti, että se ei välttämättä ole aivan realistinen tavoite vielä kesäksi. Yritän myös välttää toivomasta liikaa, sillä en halua ladata enelle liian suuria paineita. Periaatteessa tuon tavoitetaulukon mukainen 2,5kg:n viikkopudotus saattaakin olla mahdollinen, joten jossitteluksi tämä menee :)) Mutta ellen kesällä, niin viimeistään koulun alkaessa haluaisin painaa maksimissaan 99kg. Välitavoitteita alle sadan mentäessä en ole keksinyt, sillä en voi kuvitella yhtään, miltä silloin tuntuu. Muistaisin ylittäneeni 95kg:n rajapyykin 2006. Haaveeni lopulliseksi painoksi on 63,9kg. Silloin olisin puolet siitä, mitä olin painavimmillani tammikuussa. En tiedä, toteutuuko noin alhainen paino koskaan, mutta se on haaveeni. Haluaisin puolittaa itseni.

Ei niin kilosidonnaisia tavoitteitakin minulla on. Haluaisin todella olla ainakin vaatekokoa 44, mieluummin tietysti alle. Tällä hetkellä housukokoni on 52, jonka senkin sopivuus oli aloittaessa mallista riippuvainen. Uudet housuni olivat juuri passelit, mutta vanhat saman koon housut olivat liian tiukan pidettäväksi. Olen siis käyttänyt yksiä housuja koko syksyn... :( Nyt nuo uudemmat housut alkavat olla löysät ja niihin täytyisi käydä hankkimassa vyö jostain. Haluaisin siis ostaa vaatteita muualtakin kuin Lindexin ja Elloksen läskiosastolta.

Haluaisin mahtua kouluni auditorioon istumaan myös pöydän kanssa. Auditorion penkkiin mahdun kyllä istumaan, mutta todella ahdasta on, jos molemmilla puolilla istuu joku. Edessä istuvan selkänojasta saa nostettua itselleen pöydän, aivan kuin myös vaikkapa junissa (jonka pöytä muuten mahtui niin juuri ja juuri eteen, mutta oli todella epämukava), mutta minä en mahdu siihen. En saa auditorion pöytää eteeni, vaikka miten väntelehtisin, sillä olen liian suuri istumaan sellaisessa välissä.

Millaisia tavoitteita teillä kanssapudottajilla on? Ja nanna, miten ystäväsi ene on sujunut? :))

Motivaatiotakki

Ulkoilupuku on yksi sellainen asia, jota en ole omistanut varmaan ala-asteen jälkeen. Yläasteella minulla oli karateseuran takki, mutta housut olivat liian pienet. Joskus kadehtien katson ihmisiä, jotka ovat hankkineet itselleen taas tyylikkäitä ulkoiluvaatteita, joilla kelpaa tallustella. Takkeja minulla tietenkin on, olisi melko lailla kylmä muuten näillä keleillä. Takkini on musta, eikä niin kaunis muutenkaan. Lindexiltä viime keväänä hankittu läskimalliston teltta. Minä pidän väreistä ja kaikesta pirteästä. Motivaatioksi googlasinkin takkeja, jollaisia voisin hankkia sitten, kun olen laiha ja oikeasti ulkoilen.
Esimerkiksi Raiskilla, Haltilla ja Torstailla on todella kauniita ulkoiluvaatteita, aina kokoon 44. Palkinto itselleni kesällä /ensi syksynä onkin, että toivottavasti mahdun ostamaan itselleni kauniin takin.
Myös muut liikuntavaatteet ovat joko liian pienen kokoisia tai nuolevat ihraa niin että nolottaa. Haluaisin myös mukavat, joustavat ja värikkäät treenivaatteet. Nekin saan itselleni luvan kanssa ostaa, kunhan oikeat sattuvat kohdalle. Kuitenkin tämäkin hankinta tehdään aikaisintaan kesällä. [pessimistin välihuomautus] Kannattaisi varmaan ostaa noita vasta vaikka syksyllä, kun näkee onko pudotettu paino pysynyt poissa.[/pessimistin välihuomautus]

Kuitenkin surffaillessani löysin vahingossa unelmieni takin! Helly Hansenin takki, joka maksaa normaalisti 249€ (joo en ole edes tajunnut, että tuon hintaisia takkeja tehdään...!). Tällä kertaa se oli 70€ poistomyynnissä, punaisena koossa M. Unelmieni takki jää verkkokauppaan, sillä ei ole toivoakaan mahtua M-kokoon vielä hetkeen (jos ikinä, sillä rintavarustusta on liiaksi). Kuva unelmasta kuitenkin alla:
Motivaatiokuvat onnistuivat tehtävässään, motivoivat muutokseen. Tätä takkia palaan katselemaan, kun ihra ketuttaa. Ensi ryhmään minun pitää pohtia painonpudotustavoitettani, useilta eri kantilta. Vaatteiden ostaminen normikaupasta on ehdottomasti yksi niitä. Nyt on hyvä fiilis ja motivaatio huipussaan! :))

ENE-ryhmä 2/14

Tänään takana toinen ryhmä. Paino oli kuin olikin laskenut 1,2kg. Todella mukavaa! Reippaasti suurempiakin pudotuksia oli ryhmässä saatu, mutta en mieti sitä. BMIkin on taas uudella, vähän vähemmän karmaisevalla tasolla! Nyt ne tositoimet sitten alkavat, varsinainen ene. Kymmenen viikkoa, 70 päivää, 350 pussia. Nice... :)) Tavoitteet ovat kirkkaana mielessä. Juuri katselin kaihoten hienoja ulkoiluvaatteita, jollaisissa ei valmisteta lähellekään minun kokoani. Ehkä jo ensi syksynä tai keväänä? Voisinkin näistä "sitten kun olen laiha"-jutuista kirjoitella ihan omassa postauksessaan, sillä niitähän riittää.

Ensimmäinen viikko on kuulemma se rankin, päivät kolme ja neljä pahimmat. Toivotaan, ettei isompia heikotuksia iske. Kun olin sen yhden viikon enellä, ei minulle tullut kuin vähän väsynyt olo aika ajoin. Toivottavasti pääsen yhtä helpolla nyt. Tänään minuun ensimmäinen iski epätoivo ajan suhteen, noin pitkä aika! Luulen, että olisi ollut parempi saada tietää ryhmän alusta oikeasti vähän aiemmin, niin olisin ehtinyt pohtia ja prosessoida nämä jutut. Nyt on ollut viikko aikaa. Ei silti sovi valittaa, sillä ryhmään pääseminen nyt on varmaan parasta, mitä nyt voi tapahtua. Olen onnekas. Ryhmässä ei tänään erikoista, puhuttu vielä alkavasta enestä ja käytännöistä.

Tänään on syöty ja maisteltu ne viimeiset ehtoolliset. Ja harva oli oikeasti niin hyvää kuin mielikuvissa. Niinkuin aina ennenkin. Ei ehkä fiksuin veto, mutta sallittu "repsahdus" ennen on varmasti parempi kuin lipsuminen enen aikana. Tarkoituksena on pitää nollatoleranssi dieetistä lipsumisissa, toivottavasti se pitää. Ketoosin voi tuhota melko pienellä ja uudelleen kunnon ketoosiin pääseminen kestää sen 3-4 päivää.

Motivaatio on korkealla ja matkaan nokka pystyssä kohti uusia pettymyksiä! :))

Hermostusta ilmassa

Pian on keventelyviikko takana. Osittain kevennellen, osittain pirtelöitä maistellen ja osittain ruuasta nautiskellen. Alkuviikko meni hyvin ruokaisissa tunnelmissa, söin nimittäin muutamankin "viimeisen ehtoollisen" :) Ei silti ylilyöntejä. Noita Nutreja olen maistellut ja pari mukiinmenevää löytänyt. Samoin Allevolta on löytynyt pari. Kaupasta kävin hamstraamassa Nutrilett suklaata, sillä yksi 15kpl laatikko maksaa siellä tällä hetkellä 14,90€. Normaalisti nuo on parin kympin päälle, netistä halvin löytämäni oli 16,90€.

Tänään minuun on iskenyt hermostuneisuus ja jännitys, varsinainen hermostus. Entä, jos paino ei olekaan pudonnut tällä viikolla? Järkevästi ajattelen, että mitä sitten. Tiedän, etten ole sortunut ylilyönteihin ja että olen kiinnittänyt huomiota annoksiini. Tiedän myös, ettei pieni tuuli venettä keikauta, sillä nyt se pudotus vasta alkaakin. Kuitenkin hermostuttaa.

Myöskin pieni, sitkeä ja epäluuloinen hyypiö on ilmestynyt korvamadoksi ja ajatuksiin. Vanha kunnon lannistaja. "Ei tämä onnistu, näinkö helposti luulet sen käyvän? Ei onneen ole oikotietä! Tämä on ainoa mahdollisuutesi ryhmään, ja ihan takuulla ryssit sen! Viikon kestit viimeksi ja nyt muka kymmenen!" Ja tällaista tuttua rataa :(

Toki nyt on sanottava, että motivaatio on korkealla ja ehdottoman kohdallaan. Laihdutus on avointa ja mieheni on tukemassa ja tsemppaamassa paljon aktiivisemmin kuin viimeksi painariaikaan. Olen varmasti myös sallinut hänen olla enemmän osallisena kuin viimeksi. Uskon, että avoimuus on valttia. Osa koulukavereistani tietää tulevasta, töissä jo lähes kaikki tietävät. Eipähän tarvitse piilotella naminami-Nutrilettejaan ;) Fiilis on nyt sama, kuin tupakanpolton lopettaessani. Lakossa olin ennen ollut sata kertaa, mutta silloin tiesin, että nyt sen teen. Toivottavasti tämä fiilis enteilee nytkin mahtavaa lopputulosta.

Liikuntatavoitteita

Tuonne sivupalkkiin on nyt ilmestynyt seuraavat kymmenen painotavoitettani, jotka ovat melkein aina kahden ja puolen kilon välein. Liikuntatavoitteita listasin sinne nyt viisi.

Haluaisin pystyä kävelemään koulussa portaat hengästymättä.

Koulussani luokkahuoneet ovat enimmillään neljässä kerroksessa. Neljänteen kerrokseen menen aina hissillä, kolmannen kerroksen luokkiin kävelen jos ei ole heti mentävä tunnille. Kun kävelen kolmanteen, puuskutan jonkinmoisen tovin perillä ollessani. Niin paljon, etten pysty peittämään sitä. Yleensä kävellen kulkiessani keksinkin itselleni wc-käynnin, laukunpenkomisen tai muun yksinäisen tapahtuman puuskutuksen ajaksi. Aina tämä ei onnistu ja silloin nolottaa.

Haluaisin pystyä tekemään kaikki balance-tunnin liikkeet ilman, että läski on tiellä.

Balancessa tehdään jonkin verran keskivartaloharjoitteita ja ja paljon venytyksiä. Olen kuitenkin liian lihava venyttelemään, sillä suuressa osassa venytyksiä läski estää liikkeen tekemisen kunnolla ja joudun soveltamaan.

Haluaisin mahtua kuntosalin "dippiin" myös laitteen ollessa kapeammassa asennossa.

Kuntosalilla on tällainen laite, dipiksi sitä muistaakseni kutsuttiin. Joka tapauksessa siinä on kaksi mahdollista säätöä käsille (siinä seisotaan keskellä ja kahvat tulevat sivulta vartalon viereen), kapeampi ja leveämpi. Kapeammalla asetuksella en mahdu käyttämään laitetta, sillä se ottaa kiinni kylkiini ja lantioon. Tämän toivon muuttuvan joskus.

Haluaisin pystyä tekemään etureiden venytyksen seisaaltaan.

Tällä hetkellä se ei onnistu.

Haluaisin pystyä punnertamaan yhden punnerruksen polvet maassa.

Nyt en jaksa, mutta olen aikanaan punnertanut kymmeniä "miesten punnerruksiakin". Tätä kohti tähdätään.

Ei yhtään lapsellista!

Otsikoiden keksiminen on aina hankalaa ja nyt voin kyllä ylpeänä onnitella itseäni. Otsikkohan on oikea ironian riemuvoitto.

Olen siis lapseton, oman tahtoni vastaisesti. Mieheni kanssa annoimme lapselle luvan tulla vähän reilu kaksi vuotta sitten, mutta haikaraa ei ole kuulunut. Kuukautiskierto on minulla ollut aina aivan mitä sattuu, riippumatta siitä paljonko painoa on ollut. Kierto oli siis yhtä sekaisin painaessani 80kg kuin nyt. Kiertoa on tasoitettu vuosien varrella e-pillereillä ja keltarauhashormonikuurein. Olen aina sisimmässäni pelännyt lapsettomuutta kuukautiskierron hankaluuksista johtuen ja tässä sitä ollaan.

Viime kesänä lasta yritettiin alulle hormonihoidoin kahden kierron ajan. Kun tulosta ei tullut, gynekologini halusi lisätä settiin vielä pistokset. Sivuvaikutukset hormoneista olivat varsinkin mielialatasolla melkoiset, aivan kuin lapsettomuus itsessään ei mielenterveyttä koettelisi. Meitä ei siis tässä vaiheessa oltu tutkittu millään lailla, mutta oletuksena on hankaluuksien johtuvan minusta ja siitä, etten ovuloi.

En halunnut alkaa pistää vielä yhtä hormonia ennen kuin meitä olisi tutkittu. En halunnut olla koekaniinina, että "tepsisiköhän tämä" kun ei edes varmaa tietoa ollut siitä, mitä oltiin hoitamassa. Gyne kirjoitti miehelle lähetteen treffeille purkin kanssa, mutta lähetettä julkiselle puolelle hän ei meille suostunut kirjoittamaan. Syynä se, että kaikkea ei ole kokeiltu, mitä avopuolella voidaan kokeilla. Minä halusin kuitenkin tutkimuksiin, jotta sitten tiedettäisiin, missä vika on ja sitä mukaa tapa, miten sitä hoidetaan. Oman tuloksensa kertoisi sekin, jos mitään fysiologista vikaa ei ole.

Hakeuduimme minun tahdostani lokakuussa yksityiselle klinikalle. Sieltä vastaus oli, että he eivät voi hoitaa meitä, sillä minä olen liian lihava. Hoitoonpäästäksemme minun pitäisi pystyä pudottamaan painoni ainakin 95 kiloon. Koitin selittää, minkä järkytykseltäni kykenin, että minulle on aivan sama, pääsenkö lapsettomuushoitoihin nyt, jos niitä sattuisin tarvitsemaan. Haluaisin vain ne tutkimukset. Niitä ei kuitenkaan herunut.

Klinikan lääkäri kirjoitti minulle lähetteen sairaalan painopoliklinikalle, jonne sain ajan välipäiville. 10.1 kävin ravitsemusterapeutilla ja nyt pääsinkin peruutuspaikalla ryhmään. Tähän ryhmään on nyt ladattu suunnattomasti toivoa. Jos vika onkin siinä, että olen liian lihava... Ryhmän myötä laihdun ja toivottavasti myös raskaudun. Mikäli raskaus ei ala, toivon pääseväni julkiselle puolella tutkimuksiin ryhmän kautta tai muuten. Niin tai näin, jotenkin tämän asian on kesän tullen pakko edetä.

HeiaHeia

HeiaHeia on saanut näkyvyyttä (tai ainakin minä olen tämän huomannut) lähinnä Facebookin kautta. Ihmiset merkkailevat treenejään palveluun ja julkaisevat niitä seinällään. HeiaHeia on siis eräänlainen virtuaalinen liikuntapäiväkirja. Se muun muassa laskee viikon aikana liikutut tunnit ja liikuntakerrat. Lisäksi sinne voi asettaa itselleen tavoitteita ja seurata niiden toteutumista. Itse rekisteröidyin palveluun juuri äsken, joten sen toiminta on minulle vielä melkoisen outoa.

Ajattelin kuitenkin tehdä näin alusta asti viikoittaisia yhteenvetoja monen muun bloggarin tavoin. Yhteenvedoissa ajattelin käydä läpi painon muutoksien lisäksi ainakin liikunnassa ja ruokavaliossa onnistumisen sekä muuten fiilikset viikosta. Ainakin nyt kevään ajan minun viikkoni tulee poikkeamaan kalenteriviikosta ryhmän takia; on jotenkin helpompi ajatella, että aina viikon vaihtuessa punnitaan. Elää tavallaan punnituksesta toiseen tällä saralla. Olen myös suunnitellut jossain vaiheessa laittavani blogiin itselleni motivaatiokuvia, kunhan on sellaisia kuvia joista jo eroa näkee :)

Onko kellään kokemuksia tuosta HeiaHeiasta? Mitä te toivoisitte yhteenvetoon sisällytettävän tai mitä muuten haluaisitte tästä bloggarista tietää?

ENE-ryhmä 1/14

Tänään oli sitten ensimmäinen ryhmän tapaaminen. Toisin kuin pelkäsin, kaikki ryhmäläiset eivät olleet 65+ ja menossa lonkkaleikkaukseen ;) Yllätyksenä minulle tuli se, että miehiä ja naisia oli melkoisen tasapuolisesti. Ikähaarukkakin oli melko tasainen, vaikka vanhempaa västöä oli kuitenkin nuorta enemmän.

Tapaamisia on kevään kuluessa 14kpl ja sitten vielä kontrolli vuoden kuluttua. Tapaamisissa on aina joku teema ja ne kestävät tunnin. Vieraita on satunnaisesti, tulossa mm. ravitsemusterapeutti, lääkäri, fysioterapeutti ja psykologi. Omaa pohdintaa pitää harrastaa, jotta muutoksista tulisi pysyviä. Seuraava viikko, alkaen siis huomisesta, menee nyt kevennetyllä ruokavaliolla ja varsinainen ENE alkaa 16.2 eli ensi viikon keskiviikkona. ENEn viimeinen päivä on 26.4. Nyt siis vain katselemaan pussitarjontaa ja vertailemaan hintoja ensi viikkoa varten.

Tänään olin vesijuoksemassa 1h 15min, mukavaa oli. Huomenna vuorossa ovat Zumba ja Balance, joista tykkään kovin. Torstaina uutena kokeilen Afrodancea, joka vaikuttaa todella mukavalta. Mietin, että voisi olla järkevää pyytää saliohjaajia tekemään minulle lihaksistoa ylläpitävän saliohjelman (no ha ha, mikä saliohjelma ei muka niin tee :D) ENEä silmällä pitäen. Ideaaleintahan tietenkin olisi, että paino ei nimenomaan lähtisi lihaksista, vaikka lihaskatoakin varmasti tapahtuu.

-Verililjapuu

P.S. Bongasin Pudotuspeli-blogista venyttelyhaasteen, joka taas oli bongattu Voimaa hoitsulle blogista. Tähän suunnittelin lähteväni mukaan :)

ENE-dieetistä yleensä

Kopioin suoraan Duodecimin Terveyskirjastosta pätkiä lyhyestä ENE- tietopaketista:

ENE-dieetti on erittäin niukkaenergiainen dieetti, jota voidaan käyttää lihavuuden hoidossa silloin kun painoindeksi on yli 30. Dieetistä käytetään myös VLCD (Very Low Calorie Diet) -nimitystä.

ENE, ENED, VLCD tarkoittavat siis kaikki samaa asiaa. Useimmiten olen huomannut käytettävän joko ENE tai VLCD nimityksiä. Tarkoituksena on siis saada sen verran vähän hiilihydraatteja ja energiaa, että keho menee ketoosiin. Myös karppaajat tavoittelevat ketoosia.

ENE-dieetissä käytetään ruuan tilalla ravintovalmistetta, joka sisältää tarpeelliset suojaravintoaineet ja jota käyttämällä energian saanti voidaan vähentää erittäin niukaksi, jolloin se sisältää vain noin 1700–2500 kJ eli 400–600 kcal päivässä. Elimistö menee paastotilaan, nälän tunne häviää ja laihtuminen on erittäin nopeaa.

ENE- tuotteita ovat Dietta-Mini^®, Nutrilett^®, Nutrifast^®, Modifast^®, Naturdiet^®, Allevo^® ja Cambridge^®.

Tästä löytyy googlaamalla keskustelua ja mielipiteitä vaikka ja miten paljon. Paljon ihmisiä on ehdottomasti moista kikkailua vastaan, pääosin argumentilla "kuinka terveellistä on muka juoda ravinnokseen vain kaikenmoisia E-lisäainelitkuja ja mitä siinä sitten oppii" tai vastaavasti "lihavat etsivät taas oikotietä onneen". Terveellisyyteen luotan sikäli, että nämä ovat tutkittuja valmisteita, ene ei ole mikään uusi muodikas juttu. Ja en kyllä nää näitä oikotienä onneen, sen verran rankkaa tulee olemaan.

Itse aion käyttää ainakin Nutrilettin suklaa-pirtelöä, ja etsiä siihen toivottavasti jotain muutakin makua rinnalle. Tähän mennessä maistelemistani suurin osa maistuu soijajauholle, eli todella iso yöks. Tuon suklaan etu on siinä, että se ei maistu millekään. Ei suklaalle eikä muullekaan. Se on siis suhteelisen kivuton kulauttaa kurkkuunsa maistelematta sen kummemmin. Allevon mustikka-mansikka on myös ihan ok makuista, mutta siinä mukana olevat mustikan kuoret tökkäävät helposti juomisen.

ENE-dieettiä käytetään hoidon alussa yhtäjaksoisesti ainoana ravinnonlähteenä (vähäenergiaisia vihanneksia ja juureksia voi syödä) 6–12 viikkoa, enintään 16 viikkoa. Jakson pituus riippuu liikapainon määrästä.

Tässä sairaalan ENE-ryhmässä noita käytetään siis kymmenen viikkoa. Tässä kohtaa lienee hyvä tarkentaa, että esimerkiksi patukat ja valmiit juomat eivät kuulu tähän ollenkaan, ainoastaan nuo vlcd-pussiruuat. Patukoissa ja juomissa on kaloreita yleensä kaksinkertaisesti pusseihin nähden. Vähäkalorisia kasviksia rajatusti.

ENE-dieetin aikana laihdutaan tavallisesti 1,5–2,5 kg viikossa, ja 8–16 viikon aikana keskimäärin 15–21 kg.

Ravitsemusterapeutti heitti, että keskiverto nainen voisi laihtua jopa 30kg. En ollenkaan tiedä, millaisia tavoitteita on mahdollista ja järkevää asettaa, mielenkiinnolla odotan josko tämä asia huomenna hieman selvenisi.

ENE-dieetin sivuvaikutuksia voivat olla ihon kuivuminen, palelu ja tilapäinen hiusten harveneminen, koska hiusaiheet ovat lepotilassa paastossa. Joskus on dieetin lopettamisen jälkeen todettu sappikivikohtaus. Ylipainoon voi sinällään liittyä sappikiviä ja jos normaaliruokaan siirtyminen ENE-dieetin jälkeen ei tapahdu asteittain, niin se lisää sappikivikohtauksen riskiä.

Ollessani sen viikon ENEllä, huomasin loppuviikosta ihon kuivumisen käsissä. Yleensäkin käteni ovat kuivin osa minussa, muuten iho on rasvainen sekaiho. Ei siis periaatteessa ollenkaan harmittaisi, jos vähän iho kuivuisikin :) Lisäisin listaan myös sen ketoosin mauan ja hajun, hyi olkoon kun voi syyssä maistua happamalle. Jos minusta olisi piirretty silloin sarjakuvaa, olisi suustani leijaillut vihreä savu löyhkän merkiksi. Toisilla haju puskee kuulemma myös ihosta läpi, minulla ei ainakaan vielä käynyt niin (eikä toivottavsti käykään).

Edellinen laihdutus Painonvartijoissa

Tuo nimi on minusta kamala, Painonvartijat. Vartioimme kohonnutta painoasi, hah hah haa. Englanninkielinen Weightwatchers on mielestäni asteen positiivisempi, ja itse olisin ehkäpä kääntänyt sen vaikkapa Painontarkkailijoiksi. Toki painon tarkkailulla tarkoitettaneen Suomessa painon tarkkailua niin, ettei se pääsisi nousemaan. Painonvartijoissahan painoa yritetään aktiivisesti  pudottaa. Mutta se mielikuvistani tällä erää, lähtee taas asia lapasesta.

Aloitin Painonvartijoissa ystäväni kanssa niin, että meitä aloitti kaikkineen kolme samalta työpaikalta yhtäaikaa. Se oli helppo tapa aloittaa ja sikäli oli mukavaa, ettei tarvinnut työpaikalla arastella pisteiden merkkailua. Kävimme ystäväni kanssa painareissa puoli vuotta, kunnes yhtenä kertana vain sanottiin, että valitettavasti tämä ryhmä loppuu nyt tähän. Uskoin pärjääväni itsekseni jotenkin, mutta mietin myös toisen paikkakunnan ryhmään siirtymistä. Ystäväni lopetti pisteiden laskun (oli oikeastaan lopettanut jo aiemmin) ja minä jatkoin vielä tovin, mutta yksin se sitten vain jäi.

Painonvartijoiden pisteissä oli se hyvä puoli, että tulkinnan varaa ei juuri jäänyt. Ostajan oppaasta saattoi suoraan tarkistaa tuotteen pisteet ja laskimella sai tsekattua nekin, joita ei oppaasta löytynyt. Nettipäivyrit ja kaloreiden laskeminen ei muuten ole mun juttu, mutta jostain syystä pisteitä oli helppo laskea. Viikottainen (maksullinen) vaaka oli hyvä asia, sillä olen sellainen ihminen, joka tarvitsee "isonveljen" valvomaan. Tukea ryhmästä en niinkään koe saaneeni. Tietenkin ne tsemppipuheet kolahtivat ja joskus kannustivatkin, mutta suurin tuki oli ystäväni. Muihin ryhmäläisiin en tutustunut. Myös osa Painonvartijoiden omista, ryhmistä ostettavista tuotteista oli hyviä.

Negatiivista oli se, että söin kyllästymiseen asti samoja ruokia, niitä joissa oli vähän pisteitä. Elovenan hetki-puuro, sokeroimaton mehukeitto ja Valion ProFeel jogurtti ovat vieläkin sellaisia, joita en pysty syömään. En siis oppinut mitään kohtuullisista annoksista enkä tasaisesta ruokailurytmistä. En todellakaan oppinut syömään kohtuudella kaikkea, vaan söin paljon sitä, missä oli vähän pisteitä. 

Ensimmäinen hajatelma

Hei, te olemattomat lukijani!

Tämä on ensimmäinen postaukseni tässä blogissa. Minulla on myös toinen (kehnosti päivittyvä) blogi, jonka nimestä tämänkin blogin nimi on väännetty.

Olen jo kerran aiemmin pitänyt laihdutusblogia, vuonna 2009. Tuolloin laihdutin Painonvartijoissa n. 10kg, kunnes oma painariryhmäni yllättäen lopetti. Myös tsempparina toiminut ystäväni lopetti laihduttamisen tuolloin, ja niinpä minäkin lihoin muutaman kilon takaisin. Lopetin tupakanpolton, jonka jälkeen lihoin takaisin alkuperäisiin mittoihini. Viime vuoden olen käyttänyt syömällä suruuni ja ahdistukseen, sillä lapsettomuus lienee kohdannut minua ja miestäni. Se onkin yksi pääsyy laihduttamiselleni, sillä vikaa ei välttämättä ole missään muualla kuin minun painossani.

Kävin joulun jälkeen sisätautilääkärillä painopolilla. Suunnitelmaksi asetettiin muutama käynti ravitsemusterapeutin luona ennen ensi syksyä, jolloin minun olisi mahdollista päästä sairaalan ENE-ryhmään. Keväällä alkava ryhmä oli jo kuulemma tupaten täynnä. Esitin silti toiveen päästä jonottamaan peruutuspaikkaa, jos joku ei välttämättä tulisikaan. Pääsin nopeasti ravitsemusterapeutille, jonka luona kävin jo kerran. Tämän käynnin jälkeen olen yrittänyt pitää ruokailurytmini tasaisena, jotta illalla ei kamalassa nälässä söisi (hesburgerista haettua) hevosta. Olin myös viikon Nutrilett-valmisteilla.

Kuitenkin puhelimeni soi perjantaina. Puhelimessa oli sairaanhoitaja, joka tarjosi peruutuspaikkaa ryhmästä. Otin tietenkin paikan vastaan, hullua olisi ollut olla ottamatta. Ryhmän ensimmäinen tapaaminen on nyt heti tulevana tiistaina. Sen jälkeen on ymmärtääkseni tarkoitus olla viikkon kevennetyllä ruokavaliolla ennen enelle siirtymistä. Eneä kestääkin sitten kymmenen viikkoa. Kymmenen. Se tuntuu aivan käsittämättömältä ajalta, toisin sanoen olen pussiruuilla kesään asti. Viikonloppu on mennyt hämmennyksen vallassa, kun tämä tuli niin äkkiä. Olen todella onnellinen, että pääsen ryhmään jo nyt, mutta kyllä tämä motivaatiota ja sitoutumista kysyy. Pohdiskelen jo itselleni palkintoja matkan varrelle, ja muutama hyvä idea on jo plakkarissa. Niistä joskus toiste.