Noin viikon tauko

Tänään lähden lomalle. Reilun viikon päästä voidaan punnita pizzan, pastan ja kaikenmaailman gelaton vaikutukset painoon. Tänään 105,7kg.

Nyt menoksi! :)

Hyvää yötä ja huomenta

Johan voi ihmislapsen unirytmi heittää sekaisin. Yleisesti ottaen minulla on liiankin hyvät unenlahjat, nukun pitkiä aikoja ja herääminen on hankalaa. Olen huonosta heräämisestäni ja hankalasta herätettävyydestäni jopa surullisen kuuluisa tuttavapiirissäni :) Nukahtamisvaikeuksia minulla on joskus, usein jonkun jännittävän tai stressaavan asian ollessa edessä. Silloin tällöin herään yöllä, mutta nukahdan heti takaisin.

Sinä yönä, kun suolsin blogiin yöllisen aivopierun, en nukkunut ollenkaan. Luovutin klo 3.00 jälkeen, ja aloin siivota. Mieheke nukkui, joten imurin heilutuksesta ei varsinaisesti olisi ollut iloa. Siivoilin hiljakseen aina aamuun asti, menin nukkumaan muutamaksi tunniksi klo 8.00, kun uni vihdoin suvaitsi saapua. Nukuin puoleen päivään, noin viisi tuntia siis. Seuraavana iltana normaalisti nukkumaan ja niin päin pois.

Nyt unirytmini on kuitenkin totaalisen pielessä. Viime yönäkään uni ei tullut ennen kolmea, ja levottomana heräsin jo kuuden jälkeen. Tässä olen nyt pyörinyt sängyssä, mutta tuskin enää kannattaa. Pirtsakkana siis uuteen päivään muutaman tunnin unilla. Kävin äsken "herättyäni" vaa'alla, paino mukamas 107,8kg. En usko pätkääkään, sillä vähäisillä yöunilla on heti vaikutusta. Katsotaan todellisia lukuja sitten, kun on ensin nukuttukin.

En tiedä mikä valvottaa, mutta valvomisen syyn olisi syytä ratketa pian. Alkaa kismittää tämä homma.

Kp 1

Kivulias päivä kaikkineen, kivuliaampi kuin pitkään aikaan. Kyllä nuo Lugesteronit jotenkin vuotoon vaikuttavat. Ensi viikolla lähden reissuun, matka Italiaan kestää keskiviikosta keskiviikkoon. Heti palattuamme torstaina onkin sitten Pregnylin pistopäivä, joten ei olisi voinut paremmin sattua. Pelkäsin jo, että reissu sotkee nämä yrityssysteemit, mutta näin ei onneksi päässyt käymään.

Ehkä ennen kuukautisten alkua kroppaan kerääntyy nestettä? En ole koskaan ollut tietoinen mahdollisista kuun kierron vaihteluiden vaikutuksista painoon, kun ne kuun kierron vaiheet ovat aina niin epätasaisia ja milloin sattuu. Viime viikolla paino kuitenkin pompsahti yhtäkkiä jo yli 107kg, mutta tänä aamuna oli iloisesti 106,4kg.  Jännittävää.

Pyörivää painoa vai painavaa pyörää?

Oli miten oli, molemmista riittäisi nyt asiaa. Yöllinen, oikolukematon aivopieru olisi tarjolla, joten kiinnittäkää vaikka ne turvavyönne?

Lauantaisen vitosen lenkin päälle ylitin itseni myös sunnuntaina. Puoliksi vahingossa, puoliksi ylittääkseni itseni. Lähdin pyöräilemään, ensimmäistä kertaa tänä vuonna. Pyöräilin vanhempieni luokse 15km päähän. Olin siellä noin tunnin, kunnes päätin pyöräillä appivanhempieni luokse, vähän päälle 13 kilometriä. Sama se, kumpaan polki, anoppilaan vai kotiin. Mieheke oli anoppilassa käymässä, joten pääsisin hänen kyydissään sitten kotiin.

Anoppilassa grillattiin ja syötiin. Sitten se ennätyksenhimo iski. Josko kuitenkin vielä vähän polkisin. Sovimme miehen kanssa, että poljen minkä jaksan ja hän sitten hakee minut matkalta. Poljin kotiin. Sunnuntaina minulle ja pyörälleni kertyi yhteistä matkaa 49,4km. Hupsista? Paluumatka oli paikoin suht tuskainen, sillä ajoin melko mäkistä reittiä. Mutta periaatteessa minulla oli ihan mukavaa. Nuorena olen pyöräillyt paljonkin, joten ihan vieraita emme pyörän toisillemme ole.

Sunnuntain pyöräilystä alkoi kuitenkin ruokailujen alamäki. Ruokailu lomalla aiheuttaa minulle muutenkin aika lailla stressiä. Ns. normaali vapaapäiväni on ruokailujen suhteen niin vinkasallaan kuin vinksallaan voi olla. Usein syön ensimmäisen kerran vasta myöhään päivällä, vaikka olisin herännytkin ajoissa. Silloinkaan ei tee oikein mieli mitään, vaan jos mahdollista niin syön jotain sontaa. Enemmän tai vähemmän. Vapaapäivien ruokailut ovatkin olleet ne kaikkein haastavimmat hoitaa fiksusti. Enen päättymisen jälkeen olen onnistunut niissä joinkuin, mutta nyt takkuaa.

Sunnuntaina söin melkein "en niin mitään" ennen lähtöä polkemaan. Hoksasin epäkohdan, kun tein lähtöä, ja sheikkasin itselleni nutrin suklaapirtelön. Lisäksi söin leivän. Vanhempieni luona join vain kahvia. Anoppilassa grillattiin, söin kaksi makkaraa ja kamalasti patonkia pahinpaan sudennälkääni. Illalla söin kingiksen. Maanantaina söin ensimmäisen kerran vasta illalla, kävimme miehen ehdotuksesta kebabilla. Minun ehdotuksestani oli muutenkin herkkupäivä ja pitkästä pitkästä aikaa meni ihan lapasesta. Varmasti suureksi osaksi johtuen sunnuntain kehnoista ruuista ja parin tuhannen kalorin kulutuksesta yhdistettynä maanantainkin syömättömyyteen. Maanantain hyvin alkanutta alamäkeä jatkoin vielä tänään suklaalevyllä ja hesburger-visiitillä. Hyvin tää mopo kiihtyy.

Positiivisena todettakoon, että nyt probleema on tiedostettu. Näin kävi, nyt vituttaa, mutta tästä taas jatketaan. Syömisen syitä on nyt yömyöhään itsetutkiskeltu enemmänkin. Niitä on myös melko kiitettävästi löytynyt. Yksi iso syy on stressi. Stressiin taas on monta tekijää. Kuukautisten piti jo alkaa, mutta kroppa pettää jälleen. Kipuja on, mutta siihen jää. Ehkä ensi viikon lomalla sitten, mikäs sen mukavampaa. Toisekseen stressaan loma-ajan syömisistä, näköjään osin aiheuttaen sillä kamalan huonoa syömiskäyttäytymistä. Hah mikä noidankehä :) Suunnitelmallisuus lienee tässä kaiken a ja o, joten ei muuta kuin suunnitelmaa tiskiin.

Kolmanneksi torstai lähenee ja minua jännittää. Silloin menen tapaamaan sitä psykologia. Sinänsä hyvä juttu, koska eipä minulla ole juuri ketään kelle puhua. Ja muutosta on melkoisesti yhden ihmisen kannettavaksi. Yhtä ainoaa ystävää ei voi liiaksi kuormittaa. Itse psykologille meneminen kuitenkin jännittää valtavasti.

Positiivista on myös se, että nyt tämä ruualla lohduttautuminen katkesi kahteen huonoon päivään. Viime kesänä tällä tyylillä lihottiin se kymmenen kiloa. Kunhan näitä kaksia päiviä ei vain tuppaa olemaan koko ajan, on kaikki ihan ok. Ja ainiin, ensi viikolla lähden viikoksi ex tempore-reissulle ulkomaille. Ihanaa, mutta jo valmiiksi pelottaa painonnousu. Se kun tuntuu olevan trendi muutenkin.

Kun saapui syys

Eilen se alkoi, kuuden viikon vapaa. Loma. Odotettu ja pelätty. Tulossa taatusti paljon rentoutumista mutta myös haasteita.

Edellispäivänä kävin salilla hölkkäilemässä. Kaksi kilometriä 9:13 kilometrivauhdilla, vartin verran taukoa ja vielä kilometri 10:oo kilometrivauhtia. Tarkoituksena oli hölkätä vain ensimmäinen kaksi kilometriä, mutta jotenkin teki vain mieli vielä juosta.

Varsinainen itsensä ylitys koettiin vasta eilen. Olen pohtinut, että päästänkö itseni liian helpolla. Vaikka hölkkä ei helppoa ja vaivatonta ole ollut alkuunkaan, silti olen miettinyt... Muistan lukeneeni jostain kommentin, että kuka vain juoksee muutaman kilometrin, jos vain muistaa pitää vauhdin tarpeeksi hitaana. Toinen viisaus on se, että juoksemaan oppii vain juoksemalla. Varsinkin edellispäivän kolmen kilometrin jälkeen mietin, josko siitä pitäisi ottaa tapa.

Eilinen oli oikein mainio eka lomapäivä. Ennen lenkille menoa en ollut tehnyt, tuota, mitään? :) Lähdin lenkille kauniiseen säähän reittisuunnitelma mielessäni. Meiltä pääsee metsätien kautta n. 2km lenkin sekä osittain hiekalla ja osittain asfaltilla vajaa 2km lenkin ja vajaan 5km lenkin. Ajattelin hölkätä tuon vajaa 2km, sen olen hölkännyt kerran aiemminkin. Muutin kuitenkin suunnitelmaa ja lähdin toiseen suuntaan. Ajattelin mennä asfalttia ja tulla metsätien kautta kotiin. Metsätien haarassa hölkkä tuntui edelleen hyvältä, joten jatkoin matkaani vitosen lenkkireittiä kohti. Ajattelin, että hölkkään minne jaksan ja kävelen sitten vain loppumatkan. Ei palauttava kävely huonoa tekisikään.

Hölkkäsin kotiin. 10:38 kilometrivauhtia. 4,89 kilometriä. Vain vähän hitaampaa kuin kuntosalilla. Viimeinen puoli kilometriä oli jo aikamoista tekemistä. Mutta mä tein sen! Nappasin nyt jo kotiin loppuloman tai syksyn tavoitteeni. Kävelin matkalla yhden ylämäen, pari sataa metriä maksimissaan. Ensimmäistä kertaa oli musiikki mukana lenkillä, ylitin itseni Cascadan antaessa tahtia. Musiikki motivoi.

Nyt on sellainen fiilis, että saatan pystyä mihin vaan.