Kun saapui syys

Eilen se alkoi, kuuden viikon vapaa. Loma. Odotettu ja pelätty. Tulossa taatusti paljon rentoutumista mutta myös haasteita.

Edellispäivänä kävin salilla hölkkäilemässä. Kaksi kilometriä 9:13 kilometrivauhdilla, vartin verran taukoa ja vielä kilometri 10:oo kilometrivauhtia. Tarkoituksena oli hölkätä vain ensimmäinen kaksi kilometriä, mutta jotenkin teki vain mieli vielä juosta.

Varsinainen itsensä ylitys koettiin vasta eilen. Olen pohtinut, että päästänkö itseni liian helpolla. Vaikka hölkkä ei helppoa ja vaivatonta ole ollut alkuunkaan, silti olen miettinyt... Muistan lukeneeni jostain kommentin, että kuka vain juoksee muutaman kilometrin, jos vain muistaa pitää vauhdin tarpeeksi hitaana. Toinen viisaus on se, että juoksemaan oppii vain juoksemalla. Varsinkin edellispäivän kolmen kilometrin jälkeen mietin, josko siitä pitäisi ottaa tapa.

Eilinen oli oikein mainio eka lomapäivä. Ennen lenkille menoa en ollut tehnyt, tuota, mitään? :) Lähdin lenkille kauniiseen säähän reittisuunnitelma mielessäni. Meiltä pääsee metsätien kautta n. 2km lenkin sekä osittain hiekalla ja osittain asfaltilla vajaa 2km lenkin ja vajaan 5km lenkin. Ajattelin hölkätä tuon vajaa 2km, sen olen hölkännyt kerran aiemminkin. Muutin kuitenkin suunnitelmaa ja lähdin toiseen suuntaan. Ajattelin mennä asfalttia ja tulla metsätien kautta kotiin. Metsätien haarassa hölkkä tuntui edelleen hyvältä, joten jatkoin matkaani vitosen lenkkireittiä kohti. Ajattelin, että hölkkään minne jaksan ja kävelen sitten vain loppumatkan. Ei palauttava kävely huonoa tekisikään.

Hölkkäsin kotiin. 10:38 kilometrivauhtia. 4,89 kilometriä. Vain vähän hitaampaa kuin kuntosalilla. Viimeinen puoli kilometriä oli jo aikamoista tekemistä. Mutta mä tein sen! Nappasin nyt jo kotiin loppuloman tai syksyn tavoitteeni. Kävelin matkalla yhden ylämäen, pari sataa metriä maksimissaan. Ensimmäistä kertaa oli musiikki mukana lenkillä, ylitin itseni Cascadan antaessa tahtia. Musiikki motivoi.

Nyt on sellainen fiilis, että saatan pystyä mihin vaan.