Pyörivää painoa vai painavaa pyörää?

Oli miten oli, molemmista riittäisi nyt asiaa. Yöllinen, oikolukematon aivopieru olisi tarjolla, joten kiinnittäkää vaikka ne turvavyönne?

Lauantaisen vitosen lenkin päälle ylitin itseni myös sunnuntaina. Puoliksi vahingossa, puoliksi ylittääkseni itseni. Lähdin pyöräilemään, ensimmäistä kertaa tänä vuonna. Pyöräilin vanhempieni luokse 15km päähän. Olin siellä noin tunnin, kunnes päätin pyöräillä appivanhempieni luokse, vähän päälle 13 kilometriä. Sama se, kumpaan polki, anoppilaan vai kotiin. Mieheke oli anoppilassa käymässä, joten pääsisin hänen kyydissään sitten kotiin.

Anoppilassa grillattiin ja syötiin. Sitten se ennätyksenhimo iski. Josko kuitenkin vielä vähän polkisin. Sovimme miehen kanssa, että poljen minkä jaksan ja hän sitten hakee minut matkalta. Poljin kotiin. Sunnuntaina minulle ja pyörälleni kertyi yhteistä matkaa 49,4km. Hupsista? Paluumatka oli paikoin suht tuskainen, sillä ajoin melko mäkistä reittiä. Mutta periaatteessa minulla oli ihan mukavaa. Nuorena olen pyöräillyt paljonkin, joten ihan vieraita emme pyörän toisillemme ole.

Sunnuntain pyöräilystä alkoi kuitenkin ruokailujen alamäki. Ruokailu lomalla aiheuttaa minulle muutenkin aika lailla stressiä. Ns. normaali vapaapäiväni on ruokailujen suhteen niin vinkasallaan kuin vinksallaan voi olla. Usein syön ensimmäisen kerran vasta myöhään päivällä, vaikka olisin herännytkin ajoissa. Silloinkaan ei tee oikein mieli mitään, vaan jos mahdollista niin syön jotain sontaa. Enemmän tai vähemmän. Vapaapäivien ruokailut ovatkin olleet ne kaikkein haastavimmat hoitaa fiksusti. Enen päättymisen jälkeen olen onnistunut niissä joinkuin, mutta nyt takkuaa.

Sunnuntaina söin melkein "en niin mitään" ennen lähtöä polkemaan. Hoksasin epäkohdan, kun tein lähtöä, ja sheikkasin itselleni nutrin suklaapirtelön. Lisäksi söin leivän. Vanhempieni luona join vain kahvia. Anoppilassa grillattiin, söin kaksi makkaraa ja kamalasti patonkia pahinpaan sudennälkääni. Illalla söin kingiksen. Maanantaina söin ensimmäisen kerran vasta illalla, kävimme miehen ehdotuksesta kebabilla. Minun ehdotuksestani oli muutenkin herkkupäivä ja pitkästä pitkästä aikaa meni ihan lapasesta. Varmasti suureksi osaksi johtuen sunnuntain kehnoista ruuista ja parin tuhannen kalorin kulutuksesta yhdistettynä maanantainkin syömättömyyteen. Maanantain hyvin alkanutta alamäkeä jatkoin vielä tänään suklaalevyllä ja hesburger-visiitillä. Hyvin tää mopo kiihtyy.

Positiivisena todettakoon, että nyt probleema on tiedostettu. Näin kävi, nyt vituttaa, mutta tästä taas jatketaan. Syömisen syitä on nyt yömyöhään itsetutkiskeltu enemmänkin. Niitä on myös melko kiitettävästi löytynyt. Yksi iso syy on stressi. Stressiin taas on monta tekijää. Kuukautisten piti jo alkaa, mutta kroppa pettää jälleen. Kipuja on, mutta siihen jää. Ehkä ensi viikon lomalla sitten, mikäs sen mukavampaa. Toisekseen stressaan loma-ajan syömisistä, näköjään osin aiheuttaen sillä kamalan huonoa syömiskäyttäytymistä. Hah mikä noidankehä :) Suunnitelmallisuus lienee tässä kaiken a ja o, joten ei muuta kuin suunnitelmaa tiskiin.

Kolmanneksi torstai lähenee ja minua jännittää. Silloin menen tapaamaan sitä psykologia. Sinänsä hyvä juttu, koska eipä minulla ole juuri ketään kelle puhua. Ja muutosta on melkoisesti yhden ihmisen kannettavaksi. Yhtä ainoaa ystävää ei voi liiaksi kuormittaa. Itse psykologille meneminen kuitenkin jännittää valtavasti.

Positiivista on myös se, että nyt tämä ruualla lohduttautuminen katkesi kahteen huonoon päivään. Viime kesänä tällä tyylillä lihottiin se kymmenen kiloa. Kunhan näitä kaksia päiviä ei vain tuppaa olemaan koko ajan, on kaikki ihan ok. Ja ainiin, ensi viikolla lähden viikoksi ex tempore-reissulle ulkomaille. Ihanaa, mutta jo valmiiksi pelottaa painonnousu. Se kun tuntuu olevan trendi muutenkin.