keskiviikko 18. toukokuuta 2011

ENE-ryhmä 13/14

Vielä ensi viikko ryhmää ja sitten se olisi siinä. Jotenkin tuntuu, että tää loppuu kesken. Ainakin nyt tuntuu, että ehkä kaipaisin enemmän ryhmätapaamisia nyt enen loputtuakin. Katsotaan mikä on fiilis vaikkapa kesäkuussa, kun noita ei sitten ole muutamaan viikkoon ollut.

Kotivaaka elää ihan omaa elämäänsä. Aamupainoina eilen ensin 106,6kg, sitten 105,9kg, kolmanneksi 106,1kg jne... Useimmiten vaaka pysähtyi 106,1kgn kohdalle, joten se olkoon tämän viikon aloituspainoni. En tiedä miksi rumilus ei nyt osannut päättää, sillä vaaka ei ollut epätasaisella alustalla eikä patterikaan voi olla vähissä. Ehkä se kiusallaan heittelee? Tulos joka tapauksessa tälle viikolle +200g. Ryhmän vaaka sen sijaan yllätti iloisesti tuloksella 105,75kg. Tämä tarkoittaa -1,95kg kahdessa viikossa ryhmän vaa'alla. Kotipuntari ei vain tunnu olevan yhtä iloisella mielellä.

Viime viikko sujui liikuntoineen hyvin, paras liikuntaviikko tähän asti. Liikuntaa tuli 3h 20min muistaakseni, ei ole sykemittari tässä nyt. Oli pumppia, uintia, juoksumatolla hölkkää ja lenkkeilyä. Tämä viikko jää vajaammaksi viikolla, mutta sunnuntaina pitäisi mittarin saada täytettä. Osallistun urheilutapahtumaan, jossa voi kävellä/juosta vaihtoehtoisesti joko 5km tai 10km. Kävellen osallistun ja luulen, että vitosen lenkille päädymme seuralaiseni kanssa.

Asetin itselleni tavoitteeksi juosta syksyllä 10 minuuttia putkeen. Kävipä juoksumatolla eilen niin, että hölkkäsin 15min. Vauhtia oli 10min/km koko hölkän ajan, eli mummotkin olisivat päässeet rollattorilla ohitseni :)) Tuo kuitenkin tarkoittaa, että juoksin eilen 1,5km. Puolitoistakilometriä, vartin putkeen... Uskomattoman hienolta tuntuu. Vaikka kuinka sanotaan, että juoksukunto kasvaa nopeasti, olen silti pitänyt itseäni niin pohjakuntoisena, ettei mitään rajaa. Uskaltaisinkohan kuitenkin tavoitella syksyksi vitosen lenkkiä?

Loppuun vielä pallosta asiaa. Näen kyllä peilistä pienen muutoksen, monta pikku muutosta on kropassani tapahtunut tämän 22kg:n myötä. En kuitenkaan mielestäni ole niin paljoa pienempi tai erilaisen näköinen. Mies tyhjensi kameran muistikorttia koneelle, ja pyysi katsomaan valokuvaa, joka oli otettu meistä aatonaattona. Kamerasta löytyi myös muutama kuva, jotka olin itsestäni napsaissut joulukuun puolivälissä. Mä olen nyt ihan uuden ihmisen näköinen.

7 kommenttia:

  1. Oih, kuulostaa aivan ihanalta, että huomaat itsekin vartalosi muutokset!
    Tsemppia pärjäämiseen ilman ene-ryhmää!
    :)

    VastaaPoista
  2. Voihan vaaka! Sun pitää ostaa varmaan parempi vaaka niin ei rupea ahdistamaan kun ene-ryhmät loppuu!

    Juokseminen on kyllä ihanaa :) ja jotenkin se fiilis, että hei mä jaksoin! Itse ainakin liitän juoksemisen mielessäni hyväkuntoisuuteen, joten kun jaksaa juosta edes vähän (tukehtumatta ja saamatta astmakohtausta) niin fiilis leijuu jossain korkeimmissa atmosfääreissä ;)

    VastaaPoista
  3. Viimeinen lause sai ihoni kananlihalle ja melkein silmät kostumaan. Olenko ehkä vähän liian tunteellinen ihminen?! :D

    Ja tosi ihanaa kun miehesikin muistaa huomauttaa että on sitä muutosta tapahtunut, vaikka itse ei siltä aina tuntuisikaan.

    Paljon tsemppiä täältäkin!

    VastaaPoista
  4. Minä selaan aina vanhoja parin vuoden takaisia kuvia, kun tuntuu siltä, ettei muutosta ole tapahtunut. Valokuvat järkyttävyydessään ovat meille vielä arvokkaita todisteita :)

    Onnistumisen iloja ja tsemppiä viikkoosi!
    Toivottavasti murhehuolitaakka on hieman hellittänyt ja jaksat odottaa lomaa ja aurinkoa!

    Lämmin kiitos lämpimistä kiitoksista :)

    VastaaPoista
  5. ilman muuta menee vitonen syksyllä jos kehitys on tuollaista :)! go for it ja onnea savutuksista :)!

    VastaaPoista
  6. Oi! Toi juoksusessio kuulostaa kerrassaan hienolta, bongatut muutokset myös!!!! :)

    VastaaPoista
  7. blueberry: Kiitos! Varmasti pärjäilen, luotto omaan onnistumiseen on kova. Blogi auttaa valtaisasti.

    iive: Totta, minullekin juoksu edustaa sellaista tavoittelemisen arvoista kuntoa. Onnistumisen kokemuksia on nyt saatu roppakaupalle, joten eiköhän se tästä lähde :) Kauniimpi vaaka ei olisi pahitteeksi rumiluksen tilalle.

    Hiilarihirmu: Joo, olen ollut aika hämmentynyt miten mies on jaksanut kannustaa ja positiivisesti huomautella. Olen myös varmaan itse ollut asian suhteen avoimempi kuin millään muulla laihdutuskerralla. Kyllä se tuki kannustaa.

    Kanei: Niin ovat! Jossain vaiheessa kasaan kollassin valokuvista matkaltani. Menneistä vuosista ei kuvia ole, kun olen aina vältellyt kameraa. Murhehuolitaakka on keventynyt ja lomaa odotetaan todella!

    nanna: Ihanan kannustavaa! Siihen sitten tähdätään =)

    Acata: Eikö! Juoksu oli mainiota ja muutoksetkin lämmittävät mieltä.

    VastaaPoista