Pääntyhjennysteksti

Kolme päivää Lugesteronia takana, ei pahempia sivuvaikutuksia. Vatsaa ei ole repinyt sillä lailla kuin viimeksi, jolloin alavatsa- ja lonkkakivut olivat aika mittavia. Enpä valita, kuka sitä koko haittavaikutuslistaa itselleen haluaisi. Päänsärkyä on ollut, mutta migreeni on ollut viime viikot muutenkin aktiivisempana kuin koskaan. Tiedä siis onko Lugeilla vaikutusta asiaan. Clomeja odotan innolla, sillä niistä sain viimeksi mitä mahtavimmat kuumat aallot.

Lapsettomuuslamaannus on iskenyt jälleen ja tiistain ilo lähetteestä on ropissut. Tietenkin iloa vielä on, sillä lähetteen saaminen on aivan mahtavaa ja vie asiaamme eteenpäin. Lugesteronien aloittamisen myötä ne koko kevään syrjässä olleet tunteet ovat kuitenkin palanneet. Miksi meille ei ole annettu lasta, miksi minä en voi antaa aviomiehelleni mahdollisuutta olla isä. Olen tuskallisen tietoinen siitä, että jos heti olisi tärpännyt, meillä olisi syksyllä pienen 2v. synttärit. Tyhjän sylin syndrooma on palannut.

Olin kaksi päivää sairaslomalla pari viikkoa sitten. Miehellä on huolia, joista tietenkin myös minä huolin. Lisäksi on lapsettomuus, painonpudotus, työ, koulu ja ystävättömyys. Onhan tässä tätä. Sain työterveyslääkäriltä lähetteen psykologille, jotta voisin jonkun kanssa jutella näistä jutuista. Ei varmastikaan huono vaihtoehto, vaikka joskin ehkä resurssien tuhlausta. Ystävättömyys painaa taas, ei ole ketään kenen kanssa iloitsisin tai surisin. Minulla on yksi hyvä ystävä, mutta olemme niin eri tilanteissa elämässämme. Enkä halua kaikkea kaataa hänen niskaansa, niin kuin en miehenkään. Ei se miehenkään syy ole, että minusta tuntuu pahalta. Minulla oli ystävä, jonka kanssa pystyin puhumaan kaikesta, niin laihdutuksesta kuin lapsettomuuden älyttömimmistäkin tunteista. Hän on perunut kaikki sopimamme tapaamiset, joita on useampi kymmen. Enää en halua sopia uutta. Hänen kullannuppunsa täyttää pian vuoden.

En varmaan mene syksyllä kouluun. Haluaisin, sillä ala on ihan nappivalinta ja mielenkiintoinen. En kuitenkaan nyt taida pystyä kaikkeen, kun haluan kuitenkin edelleen keskittyä painonpudotukseen, miehen tukemiseen ja työni hoitamiseen kunnolla. Unohtamatta sitä tosiasiaa, että syksyllä päästään lapsettomuuspolille. Hoitotakuun rajoissa viimeistään marraskuussa.

Olo tuntuu turvonneelta, mahtaisiko tämä olla Lugesteronin aikaansaannosta. Liikuntaa en ole ehtinyt/jaksanut, eli aika päin prinkkalaa-tyylinen viikko taitaa olla tulossa. Ruokailut silti aikalailla ok. Ensi viikolla alkaa loma, ja käytänkin tämän viikon suunnitellen itselleni ohjelmaa lomaksi. Ihan vain ehkäistäkseni tyhjän sylin syndroomaa ja loman käyttämistä facebookin tuijottamiseen ja itkun tihrustamiseen. Patikoimaan aion lähteä, varmaan useammallekin paikalle. Ja mennä ratsastamaan.

Tässä ylipitkässä tesktissä ei ehkä ollut päätä tai häntää, mutta pääni tyhjeni ja ajatukset mukamas selkisivät.