Julmettu ketutus ja muita kuulumisia

Kuluva viikko on sujunut pääsääntöisesti hyvin, mutta tiistaina käytiin pohjalla. Paino oli noussut, sen tiesinkin jo ennen ryhmää. Sekä kotivaaka maanantaina että ryhmän vaaka tiistaina näyttivät 1,3kgn nousua edellisestä. Toukokuun aloituspaino siis 107,3kg. Painonnousu harmitti hieman, vaikka tiesin odottaa sitä ja tiedän sen olevan mahdollista tässä siirtymävaiheessa. Ei se siis mitään.

Pyysin viime viikolla ryhmänvetäjiä tiedustelemaan ryhmän lääkäriltä lähetteestä lapsettomuuspolille. Mutta kas vain, lääkärin kanta oli, että hän ei lähetettä tee. Mikäs siinä sitten. Hän oli ajatellut hoitoon hakeutumista sille klinikalle, josta lähetteen tuonne painopolillekin sain. Tosin hänelle olen ryhmänvetäjien toimesta kerrottu, että en ole sinne hakeutumassa ja että hoitosuhdetta sinne ei ole. Yhtä käyntiä (josta sai lihavana lähtöpassit) tuskin voi hoitosuhteeksi sanoa.

Pitkästä aikaa otti päähän oikein kunnolla. Olin niin vihainen, itselleni ja keskimäärin koko maailmalle. Kroppa on jo pettänyt ja nyt pettää järjestelmä. Tämä ei voi olla oikein, ja tiedän että se ei ole. Lapsettomuuden rajapyykkinä pidetään vuoden tuloksetonta yritystä. Silloin pitäisi hakeutua lääkärin vastaanotolle ja tutkimuksiin. Missään ei mainita poikkeuslistaa, niinkuin esimerkiksi "paitsi jo emäntä on lihava". Meillä on mennyt 2,5 vuotta ja koen kärsiväni vääryyttä. Me koemme. Taistelen varmasti asian puolesta, mutta juuri nyt en millään jaksa.

Kaiken hyvän lisäksi ystäväni migreeni tuli tiistaina kylään, aamupala jäi köyhäksi ja lounas niukaksi. Ja niinpä päätin kaikesta rasittuneena laihduttaa syömällä donitseja. Neljä kappaletta, Arnoldsista. Parisen tuhatta kaloria, hups. Fyysinen paha olo oli silti aivan eri luokkaa kuin henkinen. Morkkis tuli, mutta osasin aika hyvin suhtautua. Näin kävi, oletettavasti paska fiilis ja ennenkaikkea kehno edeltävä syöminen kostautuivat. Pää pystyyn ja eteenpäin. Fyysinen kuvotus ei silti helpottanut ennen kuin seuraavana iltana. Ei sokeriövereitä minulle hetkeen, kiitos.

Keskiviikosta alkaen onkin sujunut vallan mainiosti. Ruokailut ovat pysyneet säännöllisenä, liikuntaa on harrastettu ja eilinen pumppi oli mainio! Tänään aion suunnata uimaan. Paino on laskussa, ainakin fiiliksestä päätellen. Yövuorojen vuoksi en vaa'alle ole aamuisin päässyt, maanantaina selviää kuinka käy... :)