Pian on keventelyviikko takana. Osittain kevennellen, osittain pirtelöitä maistellen ja osittain ruuasta nautiskellen. Alkuviikko meni hyvin ruokaisissa tunnelmissa, söin nimittäin muutamankin "viimeisen ehtoollisen" :) Ei silti ylilyöntejä. Noita Nutreja olen maistellut ja pari mukiinmenevää löytänyt. Samoin Allevolta on löytynyt pari. Kaupasta kävin hamstraamassa Nutrilett suklaata, sillä yksi 15kpl laatikko maksaa siellä tällä hetkellä 14,90€. Normaalisti nuo on parin kympin päälle, netistä halvin löytämäni oli 16,90€.
Tänään minuun on iskenyt hermostuneisuus ja jännitys, varsinainen hermostus. Entä, jos paino ei olekaan pudonnut tällä viikolla? Järkevästi ajattelen, että mitä sitten. Tiedän, etten ole sortunut ylilyönteihin ja että olen kiinnittänyt huomiota annoksiini. Tiedän myös, ettei pieni tuuli venettä keikauta, sillä nyt se pudotus vasta alkaakin. Kuitenkin hermostuttaa.
Myöskin pieni, sitkeä ja epäluuloinen hyypiö on ilmestynyt korvamadoksi ja ajatuksiin. Vanha kunnon lannistaja. "Ei tämä onnistu, näinkö helposti luulet sen käyvän? Ei onneen ole oikotietä! Tämä on ainoa mahdollisuutesi ryhmään, ja ihan takuulla ryssit sen! Viikon kestit viimeksi ja nyt muka kymmenen!" Ja tällaista tuttua rataa :(
Toki nyt on sanottava, että motivaatio on korkealla ja ehdottoman kohdallaan. Laihdutus on avointa ja mieheni on tukemassa ja tsemppaamassa paljon aktiivisemmin kuin viimeksi painariaikaan. Olen varmasti myös sallinut hänen olla enemmän osallisena kuin viimeksi. Uskon, että avoimuus on valttia. Osa koulukavereistani tietää tulevasta, töissä jo lähes kaikki tietävät. Eipähän tarvitse piilotella naminami-Nutrilettejaan ;) Fiilis on nyt sama, kuin tupakanpolton lopettaessani. Lakossa olin ennen ollut sata kertaa, mutta silloin tiesin, että nyt sen teen. Toivottavasti tämä fiilis enteilee nytkin mahtavaa lopputulosta.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
tsemppiä :)!
VastaaPoistakyllä sen tietää, koska on tosissaan - minulla kävi samalla tavalla tupakanpolton lopettamisen kanssa myös: takana kymmeniä lakkoja mutta eräänä päivänä vaan tuli fiilis että tämä on nyt tässä. ja siinä se oli, jopa unohdin viikossa edes polttaneeni. unohda sinäkin epäilleesi, ettet pystyisi pysymään päätöksessäsi :)!
Tsemppiä täältäkin! Mulla on käynyt samoin tupakanpolton kanssa. Yritin ja taas yritin lopettaa, kunnes eräänä päivänä nyt jo puolitoista vuotta sitten en polttanut yhtään ja siitä se sitten lähti.
VastaaPoistaJa hei, kyllä se painokin putoaa, kun itellä on hyvä fiilis eikä yritä liikoja. Pitäis vaan itekin muistaa se. Hyvää kevään odotusta! :)
Suuret kiitokset tsempeistä! On se hassua, kuinka vieraiden ihmisten tsemppaukset piristävät mieltä =)
VastaaPoistaKyllä se tästä, jännitys lienee ehkä osittain hyvästäkin. Tuleepahan tosissaan yritettyä. Minä en ihan niin kertalaakista lopettanut, vaan viimeisen 1½vuotta olen poltellut juhlimassa ollessani. Tosin uutena vuotena tuli niin paha olo, että en usko enää polttavani alkonkaan kanssa. Aski uudesta vuodesta on edelleen kotona, eikä tosiaan edes tee mieli. Toivottavasti pääsisin joskus siihen pisteeseen, että vierasvaraakin voisi kaapissa levollisesti olla.
Kuulostipa tutulta, kun kirjoitit korvamadosta. Minullakin sellainen pahanen silloin tällöin yrittää moisia minulle uskotella ja pahoittaa mieltäni. Helppoahan se on yrittää herkuilla lahjoa.
VastaaPoistaNyt olen kuitenkin päättänyt, etten moista kuuntele. Kyllä minä itse tiedän paremmin mihin pystyn ja niin tiedät varmasti sinäkin! Parempi huuhdellat moiset matoset pois korvista, katsoa itseään pelistä ja kertoa peilikuvalle homman menevän nyt niin, että tähän kyllä pystyt siinä missä muutkin. Se on nyt sinusta kiinni ja tukijoukkojakin on!
Ja vaaka ei aina kerro koko totuutta. Kannattaa otta mittanauhakin kaveriksi. Se on paljon armollisempi kaveri :)
Älähän nyt lannistu siellä!