sunnuntai 6. helmikuuta 2011

Ensimmäinen hajatelma

Hei, te olemattomat lukijani!

Tämä on ensimmäinen postaukseni tässä blogissa. Minulla on myös toinen (kehnosti päivittyvä) blogi, jonka nimestä tämänkin blogin nimi on väännetty.

Olen jo kerran aiemmin pitänyt laihdutusblogia, vuonna 2009. Tuolloin laihdutin Painonvartijoissa n. 10kg, kunnes oma painariryhmäni yllättäen lopetti. Myös tsempparina toiminut ystäväni lopetti laihduttamisen tuolloin, ja niinpä minäkin lihoin muutaman kilon takaisin. Lopetin tupakanpolton, jonka jälkeen lihoin takaisin alkuperäisiin mittoihini. Viime vuoden olen käyttänyt syömällä suruuni ja ahdistukseen, sillä lapsettomuus lienee kohdannut minua ja miestäni. Se onkin yksi pääsyy laihduttamiselleni, sillä vikaa ei välttämättä ole missään muualla kuin minun painossani.

Kävin joulun jälkeen sisätautilääkärillä painopolilla. Suunnitelmaksi asetettiin muutama käynti ravitsemusterapeutin luona ennen ensi syksyä, jolloin minun olisi mahdollista päästä sairaalan ENE-ryhmään. Keväällä alkava ryhmä oli jo kuulemma tupaten täynnä. Esitin silti toiveen päästä jonottamaan peruutuspaikkaa, jos joku ei välttämättä tulisikaan. Pääsin nopeasti ravitsemusterapeutille, jonka luona kävin jo kerran. Tämän käynnin jälkeen olen yrittänyt pitää ruokailurytmini tasaisena, jotta illalla ei kamalassa nälässä söisi (hesburgerista haettua) hevosta. Olin myös viikon Nutrilett-valmisteilla.

Kuitenkin puhelimeni soi perjantaina. Puhelimessa oli sairaanhoitaja, joka tarjosi peruutuspaikkaa ryhmästä. Otin tietenkin paikan vastaan, hullua olisi ollut olla ottamatta. Ryhmän ensimmäinen tapaaminen on nyt heti tulevana tiistaina. Sen jälkeen on ymmärtääkseni tarkoitus olla viikkon kevennetyllä ruokavaliolla ennen enelle siirtymistä. Eneä kestääkin sitten kymmenen viikkoa. Kymmenen. Se tuntuu aivan käsittämättömältä ajalta, toisin sanoen olen pussiruuilla kesään asti. Viikonloppu on mennyt hämmennyksen vallassa, kun tämä tuli niin äkkiä. Olen todella onnellinen, että pääsen ryhmään jo nyt, mutta kyllä tämä motivaatiota ja sitoutumista kysyy. Pohdiskelen jo itselleni palkintoja matkan varrelle, ja muutama hyvä idea on jo plakkarissa. Niistä joskus toiste.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti